tiistai 27. marraskuuta 2012

Bon Appétit

Koulussa opetettiin, että pennusta asti olisi hyvä opettaa koira erilaisiin ruokiin ja makuihin. Helmi syö kyllä hienosti nykyään nappulansa. Ei jätä ruokaa tai ruoka-aikaa välistä. Välillä, jos itse on hieman myöhässä aikataulusta, on kämpässä seinille hyppivä sakemanni lapsi. Ruuan takia.

Kouluttaminen onnistuu ruualla hienosti ja opaskoiria ei leluilla saakkaan palkata. Ruoka vain on niin hyvää, että paikalla pysyminen, rauhoittuminen ja ymmärtäminen kärsii.

Luita ja possunkorvia on maisteltu ja ne kelpaavat hienosti pennulle pureskeltavaksi. Pakastimessa odottaa rustoluita ja niitä on tarkoitus antaa, kun ruoka on saatu ensin kunnolla vaihdettua uuteen. En viitsi tehdä liian monta muutosta yhtäaikaa. Saksanpaimenkoirien mahan kestävyydestä on vaihtelevia kokemuksia.:)

Luvattomia asioitakin ollaan maistettu. Kaukosäädin löytyi viime viikolla lattialta. Sitä oli maistettu vain ihan pikkuisen, eikä suurta tuhoa ollut syntynyt. Jätökset maistuvat vaihtelevasti edelleen. Tänään Helmi on ensimmäistä kertaa kotona täysin yksin, kun otin Neten pyörälenkille mukaan. Siivoilin varmuuden vuoksi tavaroita pois ja rajasin kulkemistilaa hieman aidalla. Palattuamme kotiin oli lattialla talipalloja, syötynä.. Ostimme ison ämpärillisen talipalloja lintuja varten, enkä todellakaan arvannut, että Helmi saisi ämpärin kantta auki, kun en itsekkään sitä meinannut saada. Kolme talipalloa kuitenkin oli päässyt "parempiin" suihin ja maha onkin sitten sen mukaisessa kunnossa.

Innolla odotan siis yötä ja siivoamista.. Sisäsiisteys on muuten hyvällä mallilla. Helmi pyytää ulos useammin kuin pissaa sisälle ja aamullakaan ei ole kuin yhdet pissat, jos niitäkään. Viime viikolla kylläkin Helmi oli varastanut ruokapussinsa ja syönyt sieltä pohjat, mitä oli jäljellä. Koko yön ramppasin siivoamassa jätöksiä, nimittäin se haju ei ollut mikään ihan miellyttävä. Neljännen heräämisen jälkeen piti vähän jo manailla väsyksissä ja keskustella: "Mä lähetän sut Kiinaan pahvilaatikossa. Ne syö koiria!"

Helmi istui mutinani ajan pää kallellaan, enkä sitten viitsinyt sulloa tuota pentua sinne pahvilaatikkoon ja antaa Kiinalaisten riesaksi. Pianhan tämä pentuaika on ohi ja sitä alkaa kaipaamaan takaisin, kun tulee murkkuikä.

Seuraavaksi video kurkun maistamisesta. Tämän vaikeampaa ei varmaan pienen palan syöminen voi olla...

1 kommentti: