tiistai 6. marraskuuta 2012

Harjoittele ennen oman koiran hankkimista:

Ennen kuin hankit koiran sinun on hyvä tietää selviätkö oikeasti sen hoitamisesta ja elämästä sen kanssa. Oheinen testi on syytä tehdä syksyllä, sillä silloin on kylmää, tuulista ja pimeää.

*Hanki tukeva naru (eli talutin), sido siihen iso kivi (eli koira), jota raahaat perässäsi
*Mene aikaisin aamulla ulos kaatosateeseen, kävele kuraista tietä ja hoe: hyvä poika/tyttö, pissi ja kaki pian
*Laita taskuihisi muovipusseja ja keräile niihin koiran jätöksiä, joita varmasti löytyy, vaikkei oma "koirasi" niitä olisi tuottanutkaan
*Ala käyttää ulkokenkiä sisällä, erityisesti kura-aikaan
*Kerää puista tippuneita lehtiä ja levitä niitä lattioille
*Kanna komeita oksia ja risuja sisälle ja silppua ne puutarhasaksilla palasiksi matolle
*Kaada kylmää omenamehua matolle ja lattialle. Kävele sitten avojaloin pimeässä.
*Tiputa aamulla suklaavanukasta matolle ja yritä puhdistaa sitä illalla
*Hyppää lempituolistasi juuri ennen elokuvan loppuratkaisua ja juokse avaamaan ulko-ovi
*Pidä jaloissasi sukkia, joihin olet tehnyt reikiä tehosekoittimella
*Peitä kaikki parhaat vaatteesi koirankarvoilla, vaaleat tummilla ja tummat vaaleilla
*Kaada lattialle vastasilitetyt vaatteet
*Roiskuttele vettä ympäriinsä, kun tiskaat, äläkä pyyhi sitä pois
*Pistele ruokapöydän ja tuolien jalkoihin koloja ruuvimeisselillä
*Levitä aamulla kotoa lähtiessäsi vessapaperirulla ympäri taloa ja siivoa ne kotiin tullessa
*Unohda hetkelliset mieliteot ja yllätyslähdöt
*Mene aina kotiin suoraan koulusta tai töistä
*Mene kävelylle vaikka kaatosateessa ja tutki jokaikinen likainen paperi, purukumi ja kuollut kärpänen
*Pidä itsellesi yökoulua. Herää kolmelta aamuyöllä. Aseta sopivan kokoinen jauhosäkki (haaveillun koiran painoinen) päällesi ja yritä nukkua. Sivele kasvosi tiskirätillä, jonka olet illalla asettanut pesuvatiin vuoteen viereen. Nouse ylös aamyöllä viideltä. Ota päällesi paksu pehmoinen peitto, jota on lämmitetty patterin päällä. Kiedo se ympärillesi. Samanlaisen tunteen tulet kokemaan, kun pentu nukkuu sylissäsi.

Jos suoraan sanon, tälläistä listaa minä olisin tarvinnut silloin, kun hankin Neten. Sitä ajattelee, että on 17-vuotiaana tarpeeksi vanha kasvattamaan pentua, mutta ei se niin helppoa olekkaan. Nette oli todella hankala pentu. Sen sisäsiistiksi oppiminen vei kauan, joka suurimmaksi osaksi johtui väärästä ruokinnasta. Kahden viikon jälkeen, kun Nette oli tullut minulle, menin äitini luokse ja pyysin:
"Vie se pois.. Mä en halua sitä enää.."
Kahden viikon valvominen oli tehnyt tehtävänsä. Turhautuminen iski ja tuntui, ettei onnistu missään oikein.

Kannus auttoi tässäkin asiassa heti ja paljon. Uusi ympäristö sai Neten tajuamaan sisäsiisteyden ja se loppuikin seinään, kun pääsimme uuteen asuntoon. Ensimmäisillä tunneilla puhuttiin ruokinnasta ja mitä syötämme koirillemme. Sain sellaista noottia ruokinnasta, että se oli pakko heti vaihtaa. Sen jälkeen Netellä onkin ollut paljon erilaisia ruokia, mutta laadukkaita.

Nyt vihdoin koen itseni tarpeeksi vanhaksi hoitamaan pennun yksin. En tarkoittanut sanoillani, että 17-vuotias olisi liian nuori ottamaan koiraa, mutta pentuvaihe ei ole helppo. Näin kolme vuotta vanhempana pennun hoitaminen, ulkona ramppaus, jätösten siivoaminen, ainainen vahtaaminen ja kärsivällisyys tuntuvat paljon helpommilta. Voin kyllä myöntää, että vielä 17-vuotiaana olin täysi kakara. Kaikki muu kiinnosti enemmän kuin opiskelu ja koirat. Olin juuri saanut muuttaa valvomattomaan asuntoon yksin. Olin toki asunut jo vuoden pois kotoa, mutta silloin asuntolassa oli todella tarkka yövalvoja. Ei sielä pahuutta voinut tehdä. Kannuksessa koulu oli niin iso, ettei kaikkea voinut ja kerennyt vahata. Ilkeyttä pystyi tekemään mielinmäärin.

Vastuu kasvoi Tonton myötä ja silloin kasvoin hieman isommaksi. Lopulta Vilman ja Avan kouluttaminen kasvatti minut aikuiseksi ja alkoi oman pennun harkinta. Nyt jaloissa pyörii pentu, ei oma, mutta melkein. Pennun hoitaminen ei ole vielä missään tilanteessa tuntunut ylitsepääsemättömältä (joo, joo, se on ollut täällä vasta muutaman päivän..:)).

Kyllä Helmi-vauva on sulattanut tähän mennessä kaikkien sydämet, jotka siihen ovat sattuneet kontaktia ottamaan. Tänään äitini ja siskoni lapset tulevat käymään. Sain äidiltä viestin:
"Voidaanko tulla lasten kanssa huomenna käymään Kannuksessa. Siskosi näytti kuvan Helmistä ja oli niin söpö, että pakko tulla katsomaan."
Totta turiset, äiti.:)

Mä luulen, ettei Helmi kauaa mahu tuohon Neten punkkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti