perjantai 2. elokuuta 2013

Jemma saapui kotiin

Viime sunnuntaina kävimme hakemassa koiranpennun kotiin. Neiti kantaa nimeä Jemma. Astuttuani kasvattajalle tunnistin heti sen meidän pennun. Noh, onhan se tietenkin huomattavasti vaaleampi kuin muut, mutta on ne silti kaikki ihan saman näköisiä.:)


Ennen luovutusta Jemma pestiin ja trimmattiin vielä. Se oli hauska yllätys, kuten myös se, että saatiin aika kiva määrä tavaraa mukaan.

Nameja, 4 lelua, kakkapusseja, paljon luita, 2 pyyhettä
Ruokasäkki, lihatikkuja, lelu ja kuppi

Automatka ei mennyt ihan nappiin. 10 kilometrin jälkeen pysähdyttiin siivoamaan oksennusta kevythäkistä. Ulkona Jemma oli ihan normaali pirteä itsensä. Edessä oli vielä melkein 500 km, joten matka alkoi tuntua mahdottomalta. Otettiin käyttöön suunnitelma B, jossa Jemma saa matkustaa minun jaloissani etupenkillä. Jos se toisi lisää turvaa pennulle.


Jemma sai matkustaa myös sylissäni. En tiennytkään, että pienestä villakoirasta voi tulla niin paljon kuolaa. Mun paita oli ihan märkä. Onneksi kasvattajalta oli antanut mukaan pari pyyhettä ja käytinkin toista pyyhkiäkseni vähän väliä Jemman suupieliä. Tunnun matkan jälkeen Jemma oksensi uudelleen. Tämän jälkeen kuolaus jatkui vielä jonin aikaa ja loppui lopulta. Ei Jemma autoilusta nauttinut.


Nette oli aika välinpitämätön Jemmaa kohtaan, joka oli mun mielestä ihan hyvä merkki. Nette kun saattaa olla joskus vähän äkäpussi. Kotona oli vielä vastassa kaksi kisulia. Tontosta en ollut lainkaan huolissani, sehän tulee toimeen kaikkien kanssa. Zekosta taas en ollut ihan varma, kuinka se suhtautuisi uuteen koiraan. Neten oppimiseenkin meni muutama päivä. Yllätykseksi Jemma sai Zekolta oikein hyvin vastaanoton ja pennut leikkivät heti illalla.


Yllätykseksi me ostettiinkin kerrankin fiksu villakoira.;) Täällä ollaan melkein täysin sisäsiistejä (yhden kerran tullut sisälle), osataan oma nimi ja rajat. Jemma on täysin äitin tyttö. Kerrankin joku elukka rakastaa mua enemmän ku Mikaa.:D Yksinolo harjoitukset ovat menneet mainiosti. Mika oli kuvannut videota, kun Jemma oli ekaa kertaa täysin yksin 5 minuttia. Aiemmin, olemme vain totuttaaneet sitä pentuaitaukseen, kun olemme itse paikalla. Fiksu tyttö!


Ei ole tarttenu Jemman kohalla mennä itkien äitin luo ja pyytää tätä viemään kamala koiranpentu pois, kuten silloin Neten kanssa.:) Tää on varmaan niitä fiksuja villakoiria, joista kaikki aina kertoo. Kun fiksuutta jaettiin, Nette unohti mennä siihen jonoon.


Isolle pienelle koiralle ostin uuden pedin. Ei tartte sitten yli-isona tunkia Neten punkkaan.:D



4 kommenttia: