En tiedä johtuuko syksystä vai mistä, mutta itsellä on ollut kamalan voimaton olo. Pahat ajatukset pyörii mielessä ja tekeminen on tuntunut hankalalta. Aamulla on vaikea nousta sängystä ylös ja muuta mukavaa.. Onneks on tosiaan nuo koirat ja hyviä ystäviä jotka ei käännä selkäänsä. Hermoloman merkeissä painelimme koirien kanssa tyttöjen reissulle.
Suuntasimme ensin junalla Oulaisiin vanhempieni luokse. Juna oli tietenkin täynnä, koska syysloma. Tytöt kuitenkin suoriutuivat mallikkaasti reissusta. Jopa Jemma, sillä en muista olemmeko aikaisemmin junassa matkustaneet. Ehkä kerran. Äiti oli meitä asemalla vastassa ja käytiin pikaisesti heillä. Sain kaksi paikkaista autoa porukoilta lainaan, joka on kaiken lisäksi vielä halpa ajaa. Nette pääsi turvavöihin etupenkille ja Jemma jalkotilaan. Olin ihan hermona jo alku matkasta, sillä en saanut radiota toimimaan ja lumen tulon takia näin vain pelkkää valkoista, enkä hahmottanut missä tie edes menee.
Olin vuokrannut Rokualta meille kahden hengen mökin. Edellisenä iltana minulle kuitenkin soitettii, että heillä on käynyt kämmi ja mökki onkin jo vuokrattu ennen minua toisille. Saimme siis hotellista kahden hengen huoneen, jossa koiratkin saivat olla. Huone oli todella näppärästi ihan ulko-oven läheisyydessä, joten pissatukset kävivät vaivattomasti. Koska hermoloma oli kyseessä, saivat koiratkin tehdä vähän asioita, mitä ne ei normaalisti saa. Esim. Jemma sai syödä luuta sohvalla ja nukkua vähän vieressä sängyllä.:)
Aamupalalla mieltä virkisti kuuden hengen koiraporukka viereisessä pöydässä, jotka puhuivat koiranpaskasta. Kyllä tuli ikävä koulua ja ruokala puheita. Melkein ryntäsin samaan pöytään kertomaan omien koirieni jätöksistä, mutta tyydyin vain naureskelemaan omassa mielessäni.
Huoneen luovuttamisen jälkeen lähdettiin vielä lenkkeilemään. Kokonaisuudessaan lenkki oli 6km luokkaa. Tie oli aurattu ja se kaarteli metsän keskellä. Koirat saivat välillä juosta vapaana, mutta otin ne hihnaan, kun ihmisiä tuli vastaan. Kyllä sielä hermo lepäs. Matka tietenkin piti ajaa Oulaisten kautta, sillä auto piti palauttaa. Pysähdyttiin puoli matkassa vielä yhdellä uimarannalla, jotta koirat pääsi vielä vähän juoksemaan.
Mika kävi hakemassa meidät kotiin. Todella positiivisena asiana voisin sanoa, että Jemma ei oksentanu koko viikonloppuna autoon. En vain oikein ymmärrä sitä, että me lähdettiin rentoutumislomalle, mutta kotia päästyämme, nukahdettiin neitien kanssa heti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti