Kaikki lukee!
Joku voi ajatella, että minä olen paraskin linkittämään tällaista kirjoitusta, koska lukeuduin itse niihin, jotka ostavat halvalla ja "ihan sama mitä tulee"- periaatteella. Huom! LUKEUDUIN!
En tahdo tehdä sitä virhettä enää ja väitän tehneeni väärin. Helmin myötä olen saanut tutustua elämään, jossa kasvattajakin on läsnä. Se on hieno tunne, kun joku välittää ja on kiinnostunut omasta kasvatistaan. Näin on tarkoitus jatkaa oman koiran kanssa.
Kun pääsimme Neten kanssa Koirat-lehteen, ei minulla ollut ketään kelle kertoa asiasta. Kun olimme kokeilleet eri lajeja ja kisanneet, ei meillä ollut ketään kenelle kertoa asiasta. Kun Netellä ilmeni lyhyt juoskuväli, ei meillä ollut ketään keneltä kysyä asiasta.. Virheistä oppii, sanotaan.
Niin totta!
VastaaPoistaTosin meillä on ollut ongelmia ihan kasvattaienkin kanssa, mutta on se kyllä ihanaa, että joku välittää!:)
Kyllä se on harmi, että joitakin kasvattajia ei aina kiinnosta.. Siksi alkaakin olemaan päällimmäisenä mielessä omaa koiraa hankkiessa, että löytäisi ensin sen hyvän kasvattajan ja sitten vasta koiran.:)
PoistaMilan kanssa kans usein kaivannut kasvattajan tukea. Toisaalta, jos Mila olisi tullut hyvästä paikasta, olisi myös hermot kehittynyt ihan eri tavalla ja ongelmatkin olisi varmasti ihan eri luokkaa. Mutta virheistään oppii ja vaikka joskus vielä sekarotuinen meille eksyisi, niin ei varmastikkaan samalla lailla kuin Mila - virheistään oppii :)
VastaaPoistaTotta! Mäkin olen vakaasti sen kannalla, että jos meillekkin joskus vielä sekarotuinen löytää, niin tarkasti harkitusta paikasta. Morttihan tuli meille tällaisesta yhdistelmästä, jossa isä oli ihan kennelistä. Silloin taidettiin ihan kirjoittaa jotain papereitakin. Olin vaan niin pieni, että en vaan muista yhtään mitä. Harmi vain, että ei sieltäkään sen enempää sitten tukea saanut. Tai emme ehkä osanneet silloin pyytääkkään. Taisi emän omistaja kyllä tarjota apuaan, mutta sitä emme osanneet hyödyntää. Isää ei nähty livenä, mutta kuvia paljon ja mukaankin saatiin oma.
Poista