Minna lähti juuri. Jäi niin positiivinen mieli, vaikka itse jouduinkin nyt hieronnan maksamaan. Nyt olen vielä varmempi siitä, että kyllä tästä vielä hyvä tulee ja kaikki on sen arvoista. Oon niin valmis tekemään kaiken Avan eteen.
Minna sanoi, että on todella positiivista, että jumeja löytyy selästä, sillä silloin se on merkki siitä, että Ava on tehnyt töitä sillä. Reisissä enemmän lihaksia kuin kolme viikkoa sitten. Go Ava!<3
Katsottiin myös liikkeet ennen kuin alettiin hieromaan. Minna sanoi, että liikkeet on paremmat kuin kolme viikkoa sitten. Hieronnan jälkeen käytiin taas vähän pihalla juoksuttamassa ja ravi oli entistä parempi. Ava ei enää edes käännellyt liikkuessaan jalkoja sisään päin.
Mikään ei voi pilata mun päivää tänään! On se jännä, miten onnellinen sitä ite on, kun koiralla alkaa mennä kaikki hyvin. Oon niin ylpeä Avasta ja ihtestäni, että ollaan jaksettu tehdä harjoituksia, koska ne ilmiselvästi tuottaa tulosta. Kyllä me vielä tuo neiti kuntoon saadaan.
Tässä kuva hieronta hetkestämme. Ava oli toista puolta hierottaessa tosi levoton, mutta puolen vaihtuessa se nukahti. Raukka oli ihan tokkurassa ja nenä vuoti, kun herätettiin sen. Niin kuin huomaatte, myös Nette odotti saavansa palvelua.:) Se makasi melkein koko hieronnan ajan lattialla ihan lähellä meitä, jos vaikka vahingossa häntäkin olisi vähän hoidettu.
Voi PRA, HC, RD ja muut silmäsairaudet.. Mahalaukunkiertymä, mahahaava, patella luksaatio ja veriarvot.. Tästä on Epsan viikonloppu tehty. Päälle myös vielä ensiapu. Maanantaina kaksi uusinta koetta: pieneläinten sairaudet ja koirien ensiapu. Oisko voinu tehä ekalla kerralla kunnolla?:)
Nyt voi pitää hetken sellaista luovaa taukoa, eli olla facebookissa ja kirjoitella tänne. Oon tällä hetkellä töissä ja asiakkaista ei näy mailla halmeilla. Harvinaisen hiljainen päivä taas. Koirat joutuvat olemaan nyt aamupäivän yksin kotona, koska Mikakin on pelaamassa sählyä Kokkolassa. Toivottavasti se ois ilenny tehä Avalle kongin, johon tulee naudan mahaa.:) Epäilen suuresti.
Minna tulee tänään hieromaan Avaa, jonka joudunkin nyt sitten itse maksamaan.. Mutta mitäpä mie en sen eteen tekis? Katsotaan sitten jatkoa, josko vaikka se liikkeiden opettelu-kurssi riittäisi tytölle.:)
Ahistaa oikein istua kolmeen asti sisällä, kun aurinko paistaa ulkona. Painelen kyllä htei koirien kanssa ulos, kun oon ensin polkenut juna-asemalta kotiin. Kuinka helppoa olisikaan, jos olis auto, niin vois lähteä johonkin metsään, mutta mulle ei nyt ihan hirveesti ole noita lenkki vaihtoehtoja ole suotu vielä.. Rimppis onneksi on niin syrjässä, että peltoa ainakin riittää ympärillä. Toisaalta ei sinne viitsis koiria viedä, kun on taas ollut lauhaa ja pakkasta sekasin, että hankeen on tullut tosi kova kuori. Se ainakin tuottaa vähän tuolle Nepparille ongelmaa, enkä usko, että siitä Avallekkaan mitään hyötyä on.:)
Irti ne ois silti kiva päästää, kun ovat joutuneet yksin olemaan, niin virtaa varmaan riittää. Kaikki kaveritkin taitaa olla menossa, ettei saa lenkki seuraakaan. Ne on nuo koiranpennut ku voitaa mun seuran kö?;) Tuitui, kosta saa taas lällytellä oikeen kunnolla ja kyllästymiseen asti Essin saakspai lasta.<3 Meidän saakspai lapsi kun on jo niin kovn iso, vaikka kyllä tosi hyvin vielä lällyteltävissä.
Mika kävi eilen Kärkkäisellä Ylivieskassa ja oli tuonut meidän koirien iloksi tosi ison luun ja possulelun. Ava omi heti luun ja Nette raukalla ei ollut mitään sanomista asiaan, koska se luu oli kyllä niin iso, ettei se sitä edes jaksaisi kantaa. Nyt se kärsivällisenä odottaa, että Ava syö sitä pienemmäkis, jotta se voi sen siltä sitten varastaa. Possulelu jakoi mielipiteitä. Ava ensin pelkäsi sitä, mutta leikki sillä kuitenkin sitten ihan innoissaan. Auta armias, kun se possu röhkäisi, niin neiti juoksi pari metriä karkuun ja hyökkäsi sitten takaisin kimppuun. Nette leikki possulla kans, ensin hieman pelättyään sitä. Onhan se nyt kuitenkin niin hurjan pelottava ja iso sika!:D Korvasta se sitä roikottaa ja ravistaa.
26.10.2011
Silloin Vilma tuli luokseni. Vain paria päivää sitä ennen kennelvastaava soitti minulle, että haluanko ottaa sen. Vilma oli luokkakaverillani (Kuppi Nurin), mutta kun sillä alkoi juoksut oli parempi, että se tulisi talouteen, jossa ei ole urosta säheltämässä.:) Olin aivan rakastunut Vilmaan, enkä olisi koskaan voinut toivoa parempaa kuin sen, että se tuli minulle.
Vilmasta tuli ensimmäinen projektikoirani. Kaikki alkoi hyvin ja aloimme tulla toimeenkin hyvin pian. Kouluttamisen suhteen Vilma oli todella hankala, koska se otti niin vähästä itseensä. Vilma oli todella pehmeä ja rauhallinen ja se sopeutui hyvin laumaamme.
Emme kuitenkaan päässeet ihan helpolla. Jouduimme silmätikuksi ja tuntui, ettemme edenneet koulutuksessa mihinkään. Kaiken lisäksi Vilmalla ilmeni eroahdistus, joka sisälsi tuhoamista ja huutamista. Sitä en kerennyt kokonaan kouluttaa pois, ennen kuin se lähti omille teilleen.
Olen minä myös ylpeä saavutuksistamme.:) Vilma oppi noutamaan kaikenlaisia esineitä, se kulki murisematta lenkillä ja oli haukkumatta tulijoita. Tassuakin se oppi antamaan, kun sen anturassa oli haava ja jouduimme joka lenkillä käyttämään tossua.:) Hyödyllisiä taitoja siis.;) Kissan kakan syömistä oli sitten hankalampi kitkeä pois, se kun on niin mmm'mmm, hyvää! Lenkeillä kikkareet saivat olla rauhassa.
Kahden kuukauden elon jälkeen tuli aika erota. Vilman oli tarkoitus alunperinkin olla hyvin lyhyt kestoinen projektikoira. Nyt se lähtisi opettelemaan opaskoiran temppuja. Kuulen edelleen Vilman kuulumisia ja sillä on mennyt hyvin. Se on oppivainen, mutta lenkillä rähiseminen ja tulijoille haukkuminen on palannut.. Koprofagia on myös ilmennyt. Vilma kuvattiin luustoltaan terveeksi A/A ja 0/0! Go Limppu! <3
Ehdimme viettää 1-vuotis synttäreitä, tuhoamaan useamman kengän, peiton ja silppuamaan kaiken mikä tielle sattui. Rakastimme toisiamme ja kiusattiin Tontoa. Olimme erottamattomat ja ehdottoman riippuvaisia toisistamme. Mutta alusta asti oli meillä tieto, että ero tulisi.
21.12.2011 oli sen aika..
You say you wanted more
What are you waiting for
I'm not running from you
Come Break me down
Bury me, bury me
I am finished with you
Look in my eyes
You're killing me, killing me
All I wanted was you
Mutta sinä päivänä sattui myös jotain hyvää. Minna tarjosi minulle uutta projektikoiraa, 6 kuukautta vanhaa pitkäkarvaista saksanpaimenkoira narttua. Se oli ensi näkemältä selvä. Ava muutti luoksemme. Kävelin jo kotiin kun soitin Mikalle:
"Vilma lähti juuri.. Mutta mulla ois nyt vähän ilmotettavaa. Mulle tuli uus koira."
Ei reimun kiljahduksia, mutta en minä niitä odottanutkaan. Ava vei sydämeni ensi näkemältä ja se rikkoo sen vielä pahemmin kuin Vilma.
Nyt on siis otettu itseä niskasta kiinni ja aloitettu uusi blogi. Entisen yritin vielä herättää henkiin, mutta luukku on ilmeisesti poistanut sähköpostiosoitteeni, enkä muista salasanaa edelliseen blogiin, joten se saa painua nyt unten maille ja hukkua netin syövereihin.:) Elihän se hiljaisuutta kaksi vuotta.
Blogi tulee käsittelemään minua ja elukoitani. Kuvioissa liikkuu mukana kesikokoinen villakoira Nette, saksanpaimenkoira Ava, maatiasikissa Tonto ja tietenkin miesystävä.:D Unohtamatta exiä, eli
belgianpaimenkoira malinois Vilmastakin kuuluu välillä jotain. Aina kun saan Minnalta kuulla kuulumisia.
Nimensä blogi on saanut kun pyörittelin mielessäni saksanpaimenkoiran ja villakoiran yhdistelmää. German Shep tulee siis sakemannista ja Poodle villiksestä. Tonto-kissa ei nyt pääse nimeen mukaan. Siitä nyt kun ei ole kovin paljon ylipäätäänkään kerrottavaa, koska se on hyvin erakoitunut leveä kuljetus nykyään. Joskus sattuu sellasia päiviä, että oikeen uskalletaan saunalta pois ja syliin katsomaan telkkaria.:)
Toivottavasti saan pian asetukset valmiiksi, jotta täältä Rimppikseltäkin alkaa kuulua meistä.:)
