Odottavan aika on pitkä..

Avalla menee hyvin. Viestittelin Minnan kanssa viime viikolla. Kahden viikon päästä on Avan rakennekuvaukset ja silmäpeilaukset. Joten tuloksien odottamiseen menee vielä sen jälkeen kaksi viikkoa.

Kuukauden päästä saan siis kuulla uutiset. Tuleeko meidän Ava takaisin. Tässä yksi päivä piti taas sen perään itkeä. Sitä en ole juuri tehnyt pitkään aikaan. Tai pitkään ja pitkään. Ava on kuitenkin ollut poissa vasta kuukauden. Tuntuu ikuisuudelta.

Raha ei ole kasassa, mutta se saadaan kasaan, koska on kyseessä kuitenkin Ava. Luultavasti elämäni saksanpaimenkoira. Sydämellisin ja hyvä luontoisin hurtta, jonka tulen koskaan tapaamaan.

Ikävä on kova ..

Pimeän tultua mä puristan sun kättäs,
Oothan tässä vielä huomenna.
Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan
Ja keräät talteen palaset kun hajoan.
Niin oothan tässä vielä huomenna.
Sä oothan tässä vielä huomenna.

Ensi viikolla ikävää tulee lievittämään hoitokoira.:) Pyreneittenmastiffi, n. neljä kuukautta vanha, tulee piristämään meidän hörsköttämisvapaita päiviä (nyt kun Ava ei ole ollut kotona). Saadaanpahan joku pitämään yllä epäjärjestystä.:D