Riemu voitto

Nyt puhutaan tuosta meidän sakemannilapsesta (josta huomasin, että se on jo niin iso, että se kohta viedään meiltä..:( ). Meillä on ollut kauhean työn ja tappelun takana kynsienleikkaaminen. Hetken jo mietin, että ihan oikeesti, kuinka mä olen saanut Mortista ja Netestä siedettävät tämän toimenpiteen ajaksi. No Mortti nyt vinkuu, mutta antaa kuitenkin leikata, kun on sylissä. Nette nykii ihan vähän tassuja, mutta antaa leikata tosi nätisti, kun seisoo. Ava oli nätisti kyljellään, ilman nykimisiä paitsi, jos varpaita alkoi kutittamaan. Ava kun kutisi niin kovasti jalkapohjasta.:) <3

Helmin kanssa tapellessa on saanut useita vuotavia haavoja ja yhdet komeilee edelleenkin arpina mun kädessä. Liekkö jää siihen ikuisuudeksi muistuttamaan meidän riiviöstä, joka kävi kasvamassa meillä. Olin jo vähän luovuttanut asian suhteen ja päästänyt kynnet oikeasti liian pitkiksi. Nyt Helmi on menossa hoitolalle (Mortin ja Tonton kanssa), koska lähdemme serkkuni häihin. Sinne pitää olla tiptop, sillä muuten tulee sanomista.;)

Huokaisen syvään ja kaivan kynsisakset esiin. Valmistaudun raatelemiseen ja vähintään jonkun kaulavaltimon viiltämiseen. Puen viidet housut ja kuudet pitkähihaiset paidat päällekkäin. Loppu silauksena vielä paksut toppavaatteet ja iso huivi naaman ja kaulan suojaksi. Olen valmis, ei muuta kuin sotaan! Kohti loukkaantumisia ja kuolemaa! Pari pinaattilettua kouraan ja Helmi kyljelleen olohuoneen lattialle. Kehun ja syötän lettuja. Pidän aluksi vain yhdestä tassusta kiinni. Helmi vähän nykii, mutta antaa leikata kynnet. Kuuntelee tarkkana rauhallista ääntäni ja kehujani. Muutamassa minuutissa kaikki kynnet on leikattu ja maassa makaa rauhallinen sakemannilapsi posket täynnä lettua.

Ihan oikeesti! Näköjään täytyy taas todeta, että aika auttaa korjaamaan. Huh! Onpahan nyt yksi koulutuksellinen murhe vähemmän.