Nyt on tiedossa aimo pläjäys sekalaista höpöttelyä. Aloitetaan Helmin hoitolareissusta, joka meni hyvin. Ainoa vain, että neiti päätti reagoida mahallaan muutokseen ja joutui attapect kuurille. Ei ollut sikaillut ja oli lenkkeillytkin tosi nätisti. Onhan se kotonakin tosi kiltti, mutta jännitti vähän, että jos se keskari nouseekin pystyyn vieraassa paikassa. Eli taas on tehty jotain oikein, kun koira toimii muillakin. Sehän tässä on tärkeää, koska se ei kuitenkaan minulle jää vaan joutuu vielä olla Minnalla ja sen jälkeen pääsee lopulliseen kotiinsa. Ei siis pelkoa siitä, etteikö se toimisi yhtä kivasti muillakin, eikä heidän tarvitse tehdä suurta työtä sen eteen, että saisivat koiran toimimaan.
Sitten päästään näihin huonoihin asioihin (muistakaa hampurilaisefekti: ensin hyviä uutisia eli pääly sämpylä, sitten huonoja uutisia, eli pihvi ja sitten taas hyviä uutisia eli ala sämpylä.:) ). Olen nyt virallisesti saanut ensimmäisen valituksen koirista täällä asuessani. Ihmetyksekseni en kuitenkaan saanut sitä siitä, mistä sitä odotin. Kuvittelin, että jollain menee pian hermot siihen, että pidän koiria tosi paljon vapaana tässä pihalla. Koirat on kuitenkin hallinnassa ja kilttejä, eikä täällä oikeastaan liiku juuri koskaan kukaan samaan aikaan pihassa.
Nyt kuitenkin tänään siivoilimme kämppää mahdollisia asuntonäyttöjä varten (meidän kämppä on myytävänä, tulukkee ostaa!:D) ja naapurin ukkeli tuli Mikalle valittamaan. Minä autuaan tietämättömänä imuroin eteistä, enkä kuullut mitään mitä se sanoi ja hyvä niin. Olisi saattanut käämit palaa. Tämä naapurin mies on yleensä kiva ja puhelias, mutta joskus käyttäytyy kuin pahainenkin kakara. Tänään oli sitten maistellut vähän viunaa.
On kuulemma tänä aamuna herännyt puoli 7 aikaan, kun Helmi ulvoo ja haukkuu. Kuulemma sama homma on ollut 19.päivä! Oli jotain uhkaillut Helmiä, että jos vielä toistuu niin... Oli soittanut kuulemma taloyhtiöönkin tästä. Mikallahan oli palanut kiinni heti. En olisi koskaan uskonut, että niinkin kiltti ja rauhallinen mies voisi uskaltaa sanoa niin rumasti sille. Mika oli kehottanut pitämään näppinsä erossa meidän koirasta tai se on viimeinen teko. Mä olin vähän otettu siitä, että Mika puolusti niin lujasti Helmiä, koska musta on välillä tuntunut, ettei se ehkä niin paljon siitä välitä. Väärässä olin! Mika vaan näyttää sen erillälailla.
Helmi sai tänään vähän extra löllyttelyä vaikka eihän se ymmärrä laisinkaan, että sitä ollaan uhkailtu. Se on kuitenkin pentu ja se yksinolo on sille hankalaa ja kyllä se naapurikin sen tietää. Ei Helmi tarkoita mitään pahaa.
Sitten vielä lopuksi ne iloiset asiat. Laitoin kasvattajalle viestiä.:)
PS. Toinen naapurin setä haki mun kanssa samaan aikaan postia ja kysyi: "Voiko tuollaisesta koirasta tulla vaaralline, jos sitä ei kouluta." Katsoin hetken Helmiä, joka villinä pentuja juoksi puuta ympäri. "Mistä tahansa koirasta saa vaarallisen jos sitä ei kouluta." Tunsin itseni kauhean viisaaksi.:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti