Jääkarhunpentu sairastaa

Jemma ja Nette olivat viikonloppuna vanhemmillani hoidossa, koska olimme Mikan kanssa Vuokatissa mökkeilemässä. Maanantaina ajoimme Oulaisiin päin, kun siskoni soitti minulle. Jemma oli kompuroinut porukoillani ulkorappusissa, eikä astunut takajalallaan. Kehotin pitämään Jemmaa paikoillaan, sillä meillä ei ollut kuin 30 kilometriä enää matkaa. Tahtoisin itse ensin katsoa koiran läpi, ennen kuin soittaisin eläinlääkärille.

Tässä portaat. Jemman takajalka oli tippunut tuonne väliin.

Vanhemmillani minua odotti eteisessä siskoni istumassa lattialla, pieni vauva sylissään ja Jemma vieressä. Jemma ei noussut tervehtimään. Kosketin jalkaa ja Jemma värähti heti. Jalka oli selvästi tosi kipeä. Kokeilin ensimmäisenä polvea, joka tuntui turvonneelta. Varpaita ei myöskään saanut taivuttaa, saati sitten lonkkaa. Heti soitto eläinlääkärille. Onneksi eläinlääkäri oli paikalla ja pääsimme heti käymään. Kuvaus mahdollisuuksia ei Oulaisissa ole, mutta mun mieltä rauhoitti jo pelkästään se, että Jemma saisi särkylääkettä kipuihinsa.

"Onpas sinulla huolestunut ilme." Oli ensimmäiset lääkärin sanat Jemmasta. Jemma oli tosi rauhallinen. Onhan se muutenkin, mutta nyt oikein erityisesti. Ekaa kertaa Jemman piti nyt kokeilla seisomista. Lääkärin diagnoosi koiran tutkimisen jälkeen:
" Loukannut jalkaansa rappusissa, ei astu lainkaan otj, jännittää jalkaa kovasti, vetää koukkuun. Taakse vedettäessä jalka vaikuttaa selvästi lyhyemmältä (mutta ei anna vetää kunnolla), lonkka mahdollisesti sijoiltaan?"

Seuraavana oli soittoja eläinlääkäreille, jotta Jemma saataisiin kuvattua. Lopulta saatiin Kälviälle aika klo 20.30. Kipulääke näytti auttavan Jemmaa ja se oli jopa innostuneemman näköinen ilmeeltään. Jaksoi sohvalla maatessa kuunnella mitä keittiössä rapisteltiin. Otti jopa kävely askeleita ja heilutti häntäänsä.

Jemma lähdössä Kälviälle kuvauksiin.

Illalla eläinlääkärissä ennen kuvauksia tunnusteltiin jalkaa. Lääkäri meinasi, että lonkka saattaisi hyvinkin olla paikallaan, mutta polvi tuntuu turvonneelta. Siinä vaiheessa kuiskasin Mikalle: "Ei se murtuma yhtään sen paremmalta kuulosta..." Kuvat otettiin ja siinä näkyi hienosti sanottuna: Reisiluun distaaliosan epifysiolyysi eli reisiluu murtunut polven yläpuolelta kasvulinjasta. Ainoana hoitokeinona leikkaus.

Tämä puoli kaipaa leikkausta ^^

Tänään olen soittanut läpi Oululaisia eläinlääkäreitä ja saimme lopulta ajan torstaille. Hinta sai stressitason nousemaan hyvin korkealle. Kyseinen leikkaus maksaa n. 600€. Ensimmäinen kontrolli 2 viikon kuluttua operaatiosta ja seuraava n. kuukauden päästä, missä otetaan kontrolli-RTG-kuvat hinta n.150€. 6-8 viikon kuluttua pinnojen poisto hinta arvio 200€. Siihen päälle siis matkat ja Ouluunhan meiltä on matkaa n. 170km.

Zeko hoitaa <3

Mutta käyttää myös vähän lelunaan nukutetun Jemman häntää.

Pentu täytyy kuitenkin kuntoon saada. Kyllä tässä on istuttu Jemman vieressä monia tunteja silitellen ja itkien. Raastaa niin katsoa toista kipeänä. Nyt monet varmaan huokasevat, että onhan teillä vakuutus.. Arvatkaa, olenko ollut niin saamaton, etten ole sitä asiaa voinut hoitaa kunnolla. Kaikki menee siis täysin meidän pussista. Mikan lomautuksesta on tällä hetkellä hyötyä ja haittaa. Rahaa ei ole häävisti, mutta Mika pystyy olemaan Jemman kanssa koko ajan ja pystyy viemään sen Ouluun milloin vain.

"Kato äiti, mä annoin Jemmalle mun lempilelun! Miksi se ei leiki mun kaa?"

Kipulääkkeet ovat saaneet Jemman mahan myös hieman löysälle. Valmistin tänään broilerinjauhelihasta ja puuroriisistä helposti sulavan puuron, jota Jemma syö maitohappobakteerin kera. Nappulat on nyt siis jätetty kokonaan pois. Jemma juo ja syö siis hyvin. Ulostaminenkin onnistuu vaikka joka kakkareissun jälkeen joudutaan pesemään terve kinttu, koska löysä uloste sattuu osumaan aina siihen. Nyt pidetään vain paljon peukkuja pienelle <3

Nette hoitaa pikkuista