Synttäreitä pukkaa

Olen vihdoin saanut suht hyvin toimivan koneen. Hurraa! Huhtikuussa saatiin viettää kahden lauman jäsenen syntymäpäiviä. 12.päivä Nette, meidän tummu, täytti jo viisi vuotta!

Viimeisenä päivänä, eli 30.päivä oli sitten Zekon vuoro täyttää vuoden verran. Mihin tämä aika rientää. Vastahan mä sen salaa hain kotiin.

Tässä kuussa Jemmakin täyttää vuoden. Hau Haun facebook-sivuilla on joka kuukausi lahjoitettu kuukauden synttärisankarille tuotepaketti. Nette osallistui huhtikuun synttärikisaan, mutta jäi ilman lahjoja. Jemman tietenkin ilmoitin toukokuun synttärisankariksi. Tänään saimme mukavan sähköpostin, jossa ilmoitettiin, että Jemma on voittanut! Kyllä tulee neitille hienot ekat synttärit.:) Hau Haun facebook-sivuilta voi lukea tällaisen tekstin:
"Toukokuun synttäripalkinto lähtee Eliisalle ja vuoden täyttävälle Jemmalle, josta kotiväki kertoo näin: Jemma on pian vuoden ikäinen valkoinen isovillakoira. Tai noh, iso ja iso. Joku taisi sille unohtaa kertoa siitä. Tämän vauhtineidin elämässä on kerennyt ensimmäisen ikävuoden aikana sattua jos jonkin moista. Puolen vuoden ikäisenä Jemma nimittäin mursi oikean takajalkansa ja on siitä lähtien ollut toipilaana. Reippautta ei pennulta kuitenkaan ole puuttunut ja sinnikkäästi koikkelehdittiin kolmellakin jalalla. Nyt vihdoin on saatu lisää lihasmassaa koko koiraan ja jalkakin alkaa olla terve. Ison koiran tapoja on ollut opettamassa perheen toinen koira ja kaksi kissaa. Joka päiväinen ikkunatutkailu ja omistajan piristäminen ja helliminen ovat Jemman lempipuuhia. Tästä neidistä ei rakkautta puutu!"

Lähetin kolme kuvaa Jemmasta ja niiden pitäisi lähi aikoina ilmestyä facebookiin Hau Haun toimesta. Oon kyllä niin tyytyväinen tuohon kuvaan, jossa kaikki tapittaa ulos. Ne vaan on tuollasia höpsöjä kaikki yhessä.

Nyt vain jännityksellä ootetaan, mitä Jemma saa synttärilahjaksi. Tonto on kyllä nyt oman synttäri päivänsä kanssa ihan mustalammas, sillä ne on vasta heinäkuussa. Zekon synttärit taas sattuivat vapulle. Käytiin hieman viihteellä tietenkin juhlimassa Zekon synttäreitä, itse synttärisankaria ei kuitenkaan päästetty sisälle. Kuitenkin me kummatkin näytettiin tältä seuraavana päivänä.





Zekolla on ihan selvästi karpulaa, mä vaan voin myötätunnosta pahoin. Oon nyt suunnitellut tekeväni postausta kissojen ja koirien toimeen tulemisesta. Lähinna mulla on miljoona kuvaa siitä, miten hyvin oikeesti tämänki kokonen lauma voi tulla keskenään toimeen. Meillä ei olla koskaan tapeltu tosissaan. Ei yksikään elukka toistensa kanssa. Söpöintähän oikeesti vaan on se, että ne nukkuu aina toistensa kanssa. Tonto on välillä niin Lasse Sievinen, ettei välitä nukkua muiden kanssa, mutta joskus sekin kaipaa hieman läheisyyttä. Eilen harmitti taas tosi paljon, että asun yksin. Jonkun olisi nimittäin pitänyt ottaa meistä kuva, koska maattiin kaikki viisi sohvalla kylki kyljessä. Mutta nouseppa ite siitä ylös ja hae kamera. Takasin tullessa, ei sohvalla ole yhtään elukkaa, sillä mähän saatoin olla lähössä pois tai menossa ruokakaapille ja silloin ei muuten pötkötetä sohvalla, vaan neljä silmäparia katsoo tarkkaan mitä meinaat seuraavaksi tehdä.