Erot ovat vaikeita. Eroista tekee vaikeampaa se, kun ei pystytä tehdä sitä sovussa. Vaikeampaa tulee entisestään, kun tajuaa itse laittaneensa läheisimmät vaaraan. On hauskaa miten kaikki romahtaakin kolme päivää muuton jälkeen ja miten sitä hajottaakin itsensä kituuttamalla useamman kuukauden tietoisesti siinä tilanteessa. Viimeisiä vietiin siinä vaiheessa, kun: "Mä tapan sun koirat!" kajahti ilmoille. Siinä vaiheessa ei kaukana oltu siitä, että itse istun linnassa. Tai voisin istua, jos joku tietäis mitä mun päässä pyöri sillon. Onneksi ajatuksesta ei voida tuomita. Koskaan mun eläimiin ei koskettu, se oli vain uhkailua narsismilta. Sillä kaikella yritettiin vain saada minut alistettuun tilaan. Mä muuten taistelen vääryyttä vastaan. Me lähdettiin, koska meillä ei ollut turvallinen olo. Me ei olla oltu aktiivisia täällä, koska mä olen koonnut itteeni.
Huomaan taas kuinka suurta voimaa saakaan lemmikeistään. Kuinka yksinäinen olinkin, kuinka paljon itkinkin, oli silti joku lohduttamassa omalla tavallaan. Nette yhdistää mun itkemisen riitelyyn, joten vaikka tekisin sitä yksin neiti on sängyn alla piilossa. Jemma taas tyrkyttää itseään syliin. Se helpotti mua silloin. Nette lohdutti omalla tavallaan. Sänky oli kielletty paikka allergian takia. Nette odotti niin kauan, että toinen nukahti ja kiipesi minun viereeni hiljaa. Tonto istui sylissäni telkkaria katsoessa, kun olin aina yksin kotona. Zeko taas laski etutassunsa olkapäilleni ja hieroi päätänsä kaulaani vasten, kun istuin murtuneena lattialla. Mun elämä oli kamalaa, mutta samalla olin kiitollinen siitä, minkälaisen perheen oon itselleni haalinut.
Virheistä oppii, sanotaan. Mä teen nyt niin. Mä tiedän nyt, millaista isäntää me ei oteta. Mä tiedän mikä on nyt mulle ja mun lemmikeille parasta. Mutta me ei jakseta ettiä sitä vielä pitkään aikaan. Mä ootan hetken, että mun perheeni saa mut taas ehjäks. Uuden vuoden lupauksena vannon olla kiitollinen siitä, mitä mulla on!
Myöhästyneesti:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti