Jemma luustokuvaukset

Toivottu kesäloma alkoi vihdoin ja päästiin tyttöjen kanssa vähän reissuun Kannukseen. Täällä ollaan rentouduttu ja käyty niin paljon lenkillä kaikkialla, että koiria ainaski väsyttää iltasin hirveesti. Jemma on saanut tyhjennellä pakastinta todella rasvaisista luista, joita labbis tytöt ei tartte. Nettekin joutui tänään suihkuun pestäväksi, kun pyöri jossain raadossa vilahdettuaan metsän siimekseen luontopolulla.

Eilen käytiin jumppaamassa Minnan opastuksella. Minna aikoinaan sai Avan liikkumisesta helpompaa hyvien neuvojen avulla, joten halusin päästä kuulemaan mitä mieltä hän on puudeleista. Jemman takajalan käyttö on ollut ihan ok. Istuessa se leväyttää sen surutta sivulle, eikä pidä itsensä alla. Minna jumppien jälkeen todettiin, että se pystyy kyllä oikeisiin asentoihin, mutta on tainnut pääkoppaan jäädä vääränlaiset muistot jalan asennosta. Syviä lihaksia pitäisi siis treenata ja helposti kuukaudessakin kuulemma näkee tulokset. Aluksi jumppaa vähän kerrallaan, koska oikeiden asentojen treenaaminen on raskasta.

Mitä kaikkea muuta on tapahtunut viime aikoina? Jemma on käynyt myös luustokuvauksissa. Kyselin Kouvolasta parhaimpia eläinlääkäreitä sitä tekemään ja sainkin vanhalta luokkakaverilta suosituksia. Sopiva eläinlääkäri löydettiin ja kuvausaika sovittiin. Paikan päällä oli aika härdelli. Kuuleman mukaan aika kiireinen ja suosittu eläinlääkäri. Potilaita oli paljon ja saimme välissä vähän unilääkettä ja lähdettiin pikku kävelylle. Juuri palatessamme ovelle alkoi Jemma askel haparoimaan ja unilääke vaikuttamaan.

Odotushuoneessa Jemma nukkui vieressäni, kun täytin papereita. Heti noustuani se alkoi vaistomaisesti heräämään. Yritti väkisin ylös ja jatkoi niin kauan, kunnes palasin paikalleni. Hölmö Lassie-koira. Nukutuslääkettä jouduttiin kyllä antamaan lisää, sillä neiti ei olisi tosiaankaan mielellään nukkunut ilman mun läsnäoloa.

Kun Jemma saatiin nukkumaan kuvattiin koko koira. Kyynäret ja selkä näyttivät oikein hyvältä. Lonkista eläinlääkäri mutisi jotain epämääräistä. Näytti siltä, kuin leikattu jalka olisi A ja leikkaamaton tyyliin D. Lonkista otettiin yhteensä kolmet kuvat ja kaksi viimeisintä lähetettiin kennelliittoon. Ekan ja kaikkein huonoimman kuvan vein varmuuden vuoksi mukanani. Jemmalla oli siinä ilmeisesti niin huono asento, että lonkat näyttivät hassuilta. Uusistakaan kuvista ei eläinlääkärin mukaan parannettu kuin C:hen asti. Voin kertoa, että oli itkulla pidättelemistä, ku silitin nukkuvaa koiraani siinä pöydällä.

Päässä hakkas aika lujaa:

"Oispa ollu kuka tahansa muu, mutta miks mun Jemma?"

Suretti, kiukutti ja pelotti. Tuli sinä iltana soitettua aika monet itkupuhelut. Maalasin piruja seinälle.

- Jos sen lonkka on kahdessa vuodessa kulunut A:sta D:hen, niin mitä se on seuraavan kahden vuoden jälkeen. Mun koira ei enää kävele! Mun pitää luopua siitä ja mä en kestä sitä, koska se on Jemma.

Olo oli ihan järkyttävä, eikä asiaa auttanut yhtään se, että tuloksien tuleminen kesti yli kuukauden.

Siinä vaiheessa kennelliiton sivuja selaillessani ja Jemma sivuille päädyttyäni, loksahti suu auki ja melkein teki mieli itkeä ilosta siinä kaikkien asiakkaiden nähden töissä. Halus huutaa isoon ääneen hurraata ja nauraa niin kauan, ettei enää jaksa. 0/0 ja A/A !!!!

Jemmalla on parit näyttelytkin tulossa syyskuussa, että saapa nähä kuin flikalle käy. Tää omistaja on ainakin ihan pihalla niistä touhuista, mutta onneksi kasvattaja aikoi auttaa todella paljon. Taitaa tämän neidin paikka olla katsomossa. :D