Minna tarjosi minulle uutta koiraa. Labradorinnoutaja urosta. En ole ihan varma kyseisestä pennusta.
1. Se on labbis. En ole oikein koskaan mieltänyt sitä omaksi rodukseni.
2. Se on uros ja niistä on huonoja kokemuksia paljon. Vannottanut olen, etten enää sellaista hormoonihirmua ota..
3. En haluaisi ottaa ketään, ennen kuin Ava on kuvautettu ja saan 100% varmuuden siihen, ettei se enää palaa..
Yleistäähän ei saisi. Kyllä olen tavannut paljon kivoja labbiksia, jotka voisin ottaa milloin vain itselleni ja eihän välttämättä kaikki urokset ole niitä pahimpia, mutta.. En haluaisi toisaalta ottaa sitä riskiäkään. Ja suurin syy tosiaan on se, että haluan Avan meille ja tahdon odottaa niin kauan, että Minna hakkaa jollain pölkyllä sen tiedon mulle päähän, etten sitä enää mitenkään voi saada.
Huolestuttaa Avassa nyt myös se, että se on ihan kiinni Netessä. Juhannuksena, kun Nette lähti, Ava meni ihan sekaisin. Tässä video:
En hoksannut otaa kameraa heti käteen ja Ava oli jo ihan vähän rauhottunut tuossa. Vinkui silti ja ramppasi, mitä ei tee koskaan. Ennen kameraa Ava huusi ja juoksi ovelle ku mikäki.. Nettekin oli kuulemma ressannut mahallaan. Parin päivän eron jälkeen jälleen näkeminen oli iloinen. Nette oli kyllä vähän iloisempi minun näkemisestäni, mutta Ava ainakin iloitsi Neten näkemisestä. Saa nyt nähdä miten Ava raukan käy, kun se viedään meiltä pois.
Nyt vain yritämme viettää mahdollisimman kivaa aikaa Avan kanssa, jotta viimeinen viikko olisi täydellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti