tiistai 19. kesäkuuta 2012

...

Jos miettii, niin Avasta on ollut minulle paljon apua. Ava on opettanut minulle kaiken. Nyt tiedän tasantarkkaan mitä vaadin koiralta, kun sitä alan hankkimaan. En kuitenkaan aijo unohtaa sitä, että Ava on kuitenkin ollut tähän mennessä paras saksanpaimenkoira mitä minulla on ollut. Luonne on ollut juuri sitä, mitä minä toivon koiriltani ja pääkoppa on kunnossa. Sisäisesti Ava on täyttä kultaa, vaikka ulkoapäin se ei näytä siltä.

Sain tänään Minnalta sähköpostia ja on aika puhua Avan lähtemisestä. Tässäpä ei ole muuta enää voinutkaan kuin itkeä ja halailla tuota rakasta. En olisi koskaan voinut kuvitella, että tuosta hölömöläisestä tulee näin rakas. Kaikkine vikoineen se on ainutlaatuinen.

Luuston kuvaus kertoo Avan lopullisen päämäärän. Onko sen tarkoitus lähteä töihin opaskoiraksi vai jäädä meille perheen jäseneksi?

Mikaa lainaten: Mun mielestä Avan olisi kaikkein paras meidän luona.

Tartten mäkin opastusta...

Oma rakas <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti