keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Terveisiä opaskoirilta!

Minna kävi tiistaina Kannuksessa. Valitettavasti olin töissä, joten Helmiä en kerennyt näyttää. Minna teki kuitenkin tosi kivan yllätyksen, kun tuli käymään kaupalla ja kerettiin siinä vähän jutella.:) Helmin lähtöä ollaan vähän suunniteltu ja se on ajankohtaista tuossa heinäkuun alussa. Kysyin samalla vähän tarkkemmin Vilman ja Avan kuulumisia. Vilmahan on ollut jo vuoden töissä ja on kuulemma päässyt jonkun hieman vanhemman naishenkilön oppaaksi. Tai pitäisikö sanoa, keski-ikäinen. Vilman nykyinen omistaja on kuulemma oikea virtapiikki, siis todella hyvä omistaja toimeliaalle Limpukalle. Niin toivon, että näkisin Limppulaista vielä joskus. Rakastan niin sitä, että Vilma tuntee minut aina ja on niin iloinen jälleen näkemisestä. Ehkä vielä, ehkä vielä joskus..

Ava on mennyt nyt jollekkin nuoremmalle melkein täysin sokealle tytölle. Tällä hetkellä koirien hakijat ovat suurimmaksi osaksi naisia. Kaiken lisäksi Ava pääsee Englantiin! Avan omistaja on menossa sinne opiskelemaan ja luonnollisesti Kusinokkaeläin lähtee mukkaan.:) Oikea maailman matkaaja.


 Ihan oon tässä lähi päivinä miettiny tuota Helmin lähtöä. Toivon, että Helmi mut vielä tuntee, kun nähdään joskus. Avahan ei oikein tunnistanut, joka hieman riipi sydäntä. Meiltä lähtee pian viimesin koulutettava luultavasti moneen vuoteen. Hei oikeesti! Mikä on mun elämän tarkotus enää? Miten mä ees sopeudun siihen ajatukseen, ettei seuraavaa koiraa viedäkkään meiltä pois?


Sanoin tietenkin taas Minnalle, että Helmi on tervetullut takaisin, jos Minna ei sita halua.:) Siinä tapauksessa luultavasti pentu jää ottamatta, mutta mä tiedän, että Helmi on pätevä. Siitä tulee hieno työkoira. Maailma paras! Ja meille tulee vihdoin oma koira, jota ainakin Mika on odottanut kauan. Tää luopuminen on sille ihan liian vaikeeta aina. Sijotus koiraakaan ei voida kuulemma ottaa, ku sekin joutuu hetkeksi pois meidän luota. Aika söpöä<3 Onpahan kerrankin löytynyt joku sellainen joka huolii minut ja kaupan päälliset.

Pikku-Killiä Mika ei kyllä ole hyväksynyt VIELÄKÄÄN tulevan, mutta kyllä se hyväksyy. Viimestään sitten kun se kattoo pentu sylissä telkkaria.


Uusi kamera saapui myös kotiin.;)


2 kommenttia:

  1. Rupesin oikein miettimään kun tuntu tuo opaskoiraselitys tutulta, mutta kyseessähän oli tosiaan NouHaun Minna (opettanut mua joskus koulussa koirapuolella). Oot useemmankin projektikoiran hälle kasvatellut, en voi edes kuvitella miten pahalta tuntuu luopua niistä joka kerta vaikka siihen on osannut tavallaan myös valmistautua.. Mutta hienoa että koirat pääsevät auttamaan apua tarvitsevia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä NouHaun Minna kyseessä.:) Kyllä se luopuminen on aina hankalaa. Nyt Helmin kanssa olen saanut pidettyä jotenkin järjen päässä, sillä yhtään itkua ei ole vielä tihrustettu vaikka se lähteekin niin pian. Avan kohdalla itkettiin monta viikkoa.:D Se onkin yleensä vaikeinta, kun antaa koiran Minnalle ja joutuu lähtemään eri suuntiin. Silloin ne koiratkin vinkuu perään ja kyllä ottaa luonnon päälle. Mikalle tosiaan nämä luopumis jutut on vielä hankalampia.

      Poista