Otsikko on kyllä täysin Netestä kertova. Nette ei ole se ihan kaikkien kaveri eka istumalta, vaan sen luottamus täytyy ansaita. Osaisin heti mainita parikin tyyppiä, jotka eivät sitä koskaan ansainneet ja Nette kyllä näytti sen omalla tavallaan. Toinen kiusas sitä niin kauan, että Nette yritti purra ja toinen ei vaan ansainnut Neten seuraa, joten se pysyi aina poissa näkyvistä henkilön ollessa paikalla. Vieläkö tää omistajaki osais avata silmänsä koiransa lähettämille viesteille, niin loppuis se turhiin ihmisiin ajan käyttäminen.:D Annan heittämä haaste jatkuu nyt Neten panoksella.
1. Olen Nette, hurjat 6-vuotta täyttävä arvonsa tunteva rouvashenkilö. Hurjaa, kuusi vuottahan meinaa puoliväliä elämässä...? Noh, täällä hoetaan onneksi koko ajan, että: "Onneksi Nette ei kuole koskaan." En tietenkään. Kukaan ei kestäis sitä. Osaan nimittäin aika hyvin sulattaa kaikkien sydämet olemalla ensin varauksellinen omaitseni ja sitten olenkin maailman kiltein, rakastettavin ja suloisin villakoira mitä maan päältä löytää.
2. Parhaat päikkärit nukun itse pedatussa sängyssä. En tajua miten ihmiset luulee, että hienosti pedatussa sängyssä voi nukkua. Se pitää mytätä, myllätä ja ravistella. Sitten pitää pyöriä hetken aikaa paikallaan ja sitten käpertyä kerälle ja laittaa huskylämmitys päälle. (Häpeä sinä, joka et tiedä mikä huskylämmitys on!)
3. Paras kaverini on miehet. Tykkään tosi, tosi, tosi paljon miehistä. Äiti oli tosi kiva ku anto mulle joululahjaksi miehen. Se oli meillä koko joulun ja mä sain nukkua sen sylissä sohvalla ihan joka hetki. Kerran oltiin viikonloppu kylässä äitin kaverilla. Se kaveri toi mulle jostain myös lahjaksi miehen. Eka tää kaveri yritti nukkuu sen kainalossa, mutta sit mä kävin työntää sen pois, menin niiden väliin ja painoin pääni tän ihanan miehen rinnan päälle. Aijai! Mä en tajua miks mulle on annettu lempinimeksi ehkäisy? Jos multa kysytään, niin voisin vaihtaa äitin vaikka mieheen. Sellaseen super kivaan joka tykkää maata mun vieres sohvalla, silittääkin paljon, lässyttäski vähän, että voisin silleen pikkasen väsyneenä heiluttaa häntää. Sit ois kaikki tosi hyvin!
4. Jos saisin valita, ruokakupistani löytyisi aina kissan märkäruokaa. Mä oon niin kateellinen, ku pojat saa sitä aamuisin. Siinä mä seison vessan kynnyksellä hullunkiilto silmis ja ootan, et jos vaikka vahingossa tänä aamuna kuppi tippuis.
5. Kun minua pyytää tuomaan lelua, kannan omistajani eteen minkä tahansa lähettyvillä olevan lelun. Tai no en ihan heti, ku eka se lelu pitää tapaa niinku ravistelemalla, sille pitää murista ja matot pitää rytätä. Sit sen voi ehkä viedä, mut ku siihen tarttuu tahdon taistella siitä ihan hurjana ja murista taas vähän. Sekin on aika kivaa ku äiti käskee päästää irti, sit mä irrotan ja jähmetyn paikalleni ja odotan. Mä odotan niin kauan, et se sanoo: "Kiinni!" Ja sit mä taas hyökkään siihen leluun ja me taistellaan. Sit mä aina voitan, ku oon niin vahva.
6. Kotihiiri, agilitykiitäjä vai näyttelyiden palkintorohmu?
Mä tykkään kyl aika paljon nukkumisesta, että taidan vastata kotihiiri.
7. Mikä muisto tai tapahtuma on jäänyt pörröisestä elämästäsi parhaiten mieleen?
Varmaan se ku Ava muutti meille. Siitä koirasta mä tykkäsin ihan tosi paljon oikeesti. Masensi aikasta paljon, ku se lähti. Ei oikeen huvittanu syödä tai leikkii. Onneks me sit löydettiin uudestaan yhteinen sävel Tonton kanssa ja sillon leikittiin aikas paljon yhessä. Sit meille alko tulee noita muita elukoita sotkee kuvioita. Ava ei tullu takas..
8. Kenet blogosfäärin karvaturreista haluaisit tavata?
Taidan vastata saman ku Jemma. Femma ja Fiilis ois kiva tavata. Me voitas Femman kanssa kattoo vierestä arvokkaina nuitten pentujen leikkimistä ja olla sillee: "Me ei ehkä viitsitä, paljon ainakaan." Ug, olen puhunut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti