1. Olen Jemma ja täytän pian huimat kaksi vuotta. Kuulemma aikuisen koiran ikä, mutta minä en aijo koskaan kasvaa aikuiseksi. Olen aina iloinen ja höpsö. Moittivat joskus, että unohdin mennä siihen jonoon, kun aivoja jaettiin. Muistelisin, että olin silloin jonossa jossa vauhtia jaettiin ja antilooppi loikkia.
2. Parhaat päikkärit nukun mahdollisimman lähellä äitiä. Siis super lähellä. Silleen, et se aina tokasee mun alta, että: "Pääsetkö yhtään lähemmäs?" Sitte mä vähän yritän lisää ja pääsenki, ihan pikkasen vielä.
3. Paras kaverini on äiti! Ehkä Netteki aika paljo, ku siitä haluisin ottaa kauheesti mallia, mutta äitin rinnalla tahtoisin pysyä ehkä aina. Niinku aijemmin sanoin, sillee tosi lähellä, koko ajan. Varsinki sillon ku se on surullinen, mutta vielä enemmän ku se on oikein iloinen. Sillee, että me yhessä juostaan kilpaa ja naurattaa kovasti. Mä kyl tykkäisin kaikista kuiteski, mut hirveen moni ei oikein tykkää paljon musta, ku mulla on joskus vähän liikaa vauhtia. Kaikkia ei naurata mun hölmöilyt, ei äitiäkään aina. Sit ku se on vihanen mä hymyilen sille. Oikeen silleen pikkusen irvistän, että sitä alkaa naurattaa ja sit muaki alkaa hymyilyttää vielä vähän enemmän, ku se ei ookkaan niin vihanen.
4. Jos saisin valita, ruokakupistani löytyisi aina ylimäärä ruokia pöydästä. Sielä on aina jotain erilaista, ku omassa kupissa. Herkullista! Raa'asta jauhelihasta en tykkää, se haisee pahalle. Puthui!
5. Kun minua pyytää tuomaan lelua, kannan omistajani eteen... Mitä? Mitä haluat minun tekevän? Jos käännän vähän päätä lisää sivulle, kertooko se sinulle, etten ymmärrä puhettasi?
6. Kotihiiri, agilitykiitäjä vai näyttelyiden palkintorohmu?
Mä tykkään kyl olla kotona. Kattoo koiraohjelmii telkkarista ja istua sohvalla. Agility kyllä kuulostas kivalta. Voisin hyväksikäyttää niitä antilooppiloikkia mitä osaan. Näyttelyitä ois kiva kokeilla, mutta ne varmaan moittis vähän mun lyhyttä kinttua.
7. Mikä muisto tai tapahtuma on jäänyt pörröisestä elämästäsi parhaiten mieleen?
Varmaankin se, kun mursin jalkani ollessani niin kauheen iloinen, kun lapset tuli kylään. Se kyllä sattui aika paljon, mutta sain tosi paljon huomiota. Siitä en tykänny ku äiti oli huolestunut. Sillon mulla oli vähän suru puserossa, mutta sit oliki äitin vuoro olla mun vieres lohduttamassa. Se asetteli mun pedin sängyn viereen ja piti koko yön kättä mun kyljellä.
8. Kenet blogosfäärin karvaturreista haluaisit tavata?
Luulen, että me tultas aika hyvin juttuun Femman ja Fiiliksen kanssa. Fiilis ois varmaan aika kiva juoksu- ja leikkikaveri.
NetteNeten, Tonton ja Zekon haasteita ootellessa <3
VastaaPoistaKyllä minun kaikki lapset oli antilooppiloikka-jonossa, voi sitä häpeää jos olisit siitä jonosta jäänyt!
VastaaPoistat. teh mammapuudeli