perjantai 15. maaliskuuta 2013

Olen todella vihainen..

Kunpa otsikkoa tälläkin kertaa seuraisi, joku humoristinen ja pilke silmäkulmassa tehty kirjoitus. Mmm.. Mutta ei tällä kertaa. Olen oikeasti tosi vihainen ja samalla kovin surullinen. Olen ajatellut jättää tämän asian pois kokonaan blogista ja olen aika sinnikkäästi päätöstäni noudattanut. Tänään olin kuitenkin tyhmä..

Jo kauan sitten. Silloin kun Ava oli vielä meillä, huomasin, että blogiimme oli yhtäkkiä tullut todella suuri joukko uusia kävijöitä. Ei lukijoita, vaan kävijöitä. Kävijätilastot alkoivat näyttää päivittäin 100. Löysin kävijä määrälle selityksen. Meidät oli linkitetty erääseen S24 keskusteluun saksanpaimenkoirista. Sormet ristissä toivoin, että ei missään kamalassa yhteydessä, mutta se oli turhaa. Avan isä sattuu olemaan 2011 käytetyin saksanpaimenkoirauros.

Keskustelussa puhutaan näyttelylinjaisten käyttämisestä kisoissa. Sitähän tehdään liian vähän ja se oli päällimmäisenä puheen aiheena. Mutta! Joku oli linkittänyt tämän blogitekstin, esimerkkinä siitä minkälaisia jälkeläisiä tulee matador uroksista. Tämän vielä hyväksyin, sillä se on totta. Kuten myös: "Voi raukkaa, itku meinaa päästä kun tuollaista katsoo..:("-kommentin.

Keskustelu eli hiljaiseloa kauan. Monia kuukausia, melkein vuoden ja huokaisin helpotuksesta. Ei enää suuria kävijämääriä ja juttu tuntui unohtuneen. Avahan ei ole enää minulla. Se haistelee uusia tuulia opaskoirana kuukauden päästä. Se ei ole täydellinen kropaltaa, jonka tajuan minäkin. Enkä ole koskaan muuta väittänytkään. Sisältä se koira kuitenkin oli täyttä kultaa ja loistava tarkoitettuun työhönsä.

Juttu alkoi kuitenkin uudestaan. Keskusteluun saatiin lisää osallistujia tässä kuussa.. Itse asiassa eilen 14.3.2013. Juttu sai osakseen sellaisia kommentteja jotka saivat minut vihaiseksi. Toinen kommentti vaikuttaa siltä, että minä rääkkäsin Avaa. KYLLÄ! Luette oikein. Ilmeisesti rääkkäsin Avaa, koska halusin auttaa sitä.

En tiedä kuinka on mahdollista, että miten joku edes on saanut sellaisen käsityksen postauksestani, että yritän saada koirasta hullua kisakoiraa. Siis MITÄ?! Sillä verukkeella, että olen itse niin kunnianhimoinen, että jumppaan koiraani, vaikka se ei edes nauti siitä!(?) Mä oon tosi pöyristynyt. Voisiko joku sanoa mulle, että kuulostiko tuo postaukseni oikeasti siltä, että halusin Avasta kisakoiran, vai että jumppaan sen kroppaa paremmaksi?

Nimimerkki: NoSilläLailla
Ei näytä koira ainakaan nauttivat tuosta.. Mitä järkeä on koiran kanssa treenata ja harrastaa, jos se on sitten tuommoista koiran kiusaamista, kun omat kunnianhimot menee koiran ohi? Ja muutenkin koiran liikkuminen kamalaa katseltavaa kun takapuoli laahaa maata.. :(

Kyllä. Allekirjoitan kohdan: "muutenkin koiran liikkuminen kamalaa katseltavaa kun takapuoli laahaa maata.. :(" Mutta anteeksi mitä tuo alku tuossa tekee?

Surullista on se, että keskustelua käyvät katsovat vain tuon postauksen. Eivät esimerkiksi sitä postausta, jonka olen tehnyt juuri ennen kuin Ava lähti (Viimeinen jumppa)

Sen verran vielä, että ihmisten on varmaan tosi helppoa tulla arvostelemaan YHDEN blogitekstin perusteella minun arvojani ja koirieni treenaamista. Blogitekstithän eivät anna mitään osviittaa siitä, kuinka treenaan, millä treenaan ja kuinka kunnianhimoisesti. Noh, se kunnianhimo on varmaan tullut kaikille selväksi, ettei sitä ole. Ainakin niille, jotka seuraavat säännöllisesti kirjoituksiani. Voin vaikka julistaa koko maailmalle, että: MINUA EI KIINNOSTA KISATA KOIRIENI KANSSA!

Noh, tulipahan sekin sanottua. Onneksi en ole enää koulussa. Olisin saanut opettajiltani selkään, jos olisin tuon ääneen heille sanonut..

Ei kuvia, koska oon pahalla päällä... Tää on nyt tällänen tylsä juttu..

torstai 14. maaliskuuta 2013

Tämän kevään muotia

Nette haluaa nyt hieman esitellä tämän kevään muoti-ilmiötä. Tervetuloa meille trimmattavaksi.:D

Lähtökohtahan oli kutakuinkin tämä!

Josta syntyi sitten tällainen.

Meille muutti hyeena!

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Osallistuimme arvontaan

Oma Valkoinen koti -arvonta

Palkintona on 40€ lahjakortti, jolla voi ostaa Unessa verkkokaupasta haluamaansa.:) Tarjolla on myös koirantarvikkeita. Niitähän ei nimittäin ole koskaan liika.;)
PS. "Ja kittimilleille!" -Tonto

torstai 7. maaliskuuta 2013

Kaikki lukee!

Kaikki lukee!

Joku voi ajatella, että minä olen paraskin linkittämään tällaista kirjoitusta, koska lukeuduin itse niihin, jotka ostavat halvalla ja "ihan sama mitä tulee"- periaatteella. Huom! LUKEUDUIN!

En tahdo tehdä sitä virhettä enää ja väitän tehneeni väärin. Helmin myötä olen saanut tutustua elämään, jossa kasvattajakin on läsnä. Se on hieno tunne, kun joku välittää ja on kiinnostunut omasta kasvatistaan. Näin on tarkoitus jatkaa oman koiran kanssa.

Kun pääsimme Neten kanssa Koirat-lehteen, ei minulla ollut ketään kelle kertoa asiasta. Kun olimme kokeilleet eri lajeja ja kisanneet, ei meillä ollut ketään kenelle kertoa asiasta. Kun Netellä ilmeni lyhyt juoskuväli, ei meillä ollut ketään keneltä kysyä asiasta.. Virheistä oppii, sanotaan.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Saksalainen herätyskello

Jos mulla on iltavuoro tai on viikonloppu, heräilen yleensä siinä 9 aikaan. Mikä siinä siis on, että Helmin pitää toimia herätyskellona puoli 9?

Melkein tarkalleen siihen samaan aikaan alkaa kauhea ramppaaminen, läähättäminen ja sängyn reunalla käynti. Sehän ei tietenkään riitä, että siinä sängyn vierellä käydään kääntymässä, mutta kun pitää tökätä naamaan kuonolla tai nuolasta..

Sitten kun siitä nousee ylös käyttämään koiria pihalla, ei saakkaan enää sen jälkeen unta. Thanks!


Kevennykseksi Nette foliohattu päässä:
Ufot hyökkää!

torstai 28. helmikuuta 2013

Huh hellettä

Niin se vain käy, että kevät tekee tulojaa. Se myös tarkoittaa sitä, että muurahaiset ovat vallanneet asuntomme. Hyi! Mika lähtee työkeikalle ja minä en kyllä tänne jää muurahaisten kanssa. Saa hoitaa ne päiviltä ensin.

Minnalta saimme viestin hampuleihin liittyen ja eläinlääkäri oli edessä. En kylläkään kerennyt edes tilata aikaa Helmille, kun huomasin, että toinen hammas työntyy SITTENKIN omalle paikallee. Parin päivän odottelun jälkeen näyttää siltä, että toinenkin olisi tunkeutumassa omalle paikalle. Miksihän ne ensin kasvoi mihin sattuu? Mutta helpotuksesta saa siis huokaista!

Makkara tarjoilu
Toinen ongelma meillä on ollut nyt Tonton kanssa. Jouduimme väliaikaisesti vaihtamaan ruokaa lightiin, koska leikattujen kissojen ruokaa ei sillä hetkellä ollut. Light nappulat ovat pyöreitä ja isompia, kun taas leikatuille tarkoitetut ovat soikeita. Tonto hotkii niin nopeasti ja pureskelematta nappulansa, että oksentelee niitä ulos.

Mika jo säikähti niin paljon tilannetta, että käski hankkimaan HETI muita nappuloita ja uskalsi syöttää vain märkäruokaa Tontolle. Hätä keinot keksii ja alkoi aivoriihi Tonton olon parantamiseen. Nappulat syötetään nykyään vedestä ja sekös Tontoa ottaa pattiin.

Se kyllä syö nätisti jokaisen nappulan, mutta katsoo ensin epäluuloisena ateriaansa. Ensin alkaa veden litkiminen pois ja muutama nappulakin eksyy suuhun. Kun vettä ei enää jaksa juoda täytyy ottaa tassu käyttöön ja onkia nappulat pois kupista.


Ei ole sen jälkeen oksettanut. Tonto syö hitaammin, joutuu juomaan riittävästi vettä ja saa aktivoinnin kaupan päälle. Hienoa!







torstai 21. helmikuuta 2013

Hellurei ja hellät tunteen!

Täällä päin menee hienosti, jos me jätetään laskuista se, että Helmin hampulit on ihan kököt. Jo alahampaiden vaihtuessa katsoin, että ne menee ihan vinoon, mutta oikenivat onneksi lopulta. Yläkulmurit kasvoivat hienosti yhtä aikaa ja pelotti vinohampaisuus, joka Netellä on tämän takia. Kun yläkulmurit tippuivat luulin pystyväni huokaista helpotuksesta. Viikko sitten kurkisitin neidin suuhun ja voi sitä kiroamisen määrää. Annetaan kuvien kertoa..



Kyllä! Ala kulmurit kasvaa siis väärään kohtaan ja pureutuvat kitalakeen, jossa onkin kivat reiät jo. Tämä ei kuitenkaan haittaa Helmin eloa ja ruokakin maistuu, siksi en ole sitä aijemmin huomannut. Onneksi harrastan todella paljon koirien suuhun katsomista. Siis tosi paljon. Nyt on sitten laitettu Minnalle sähköpostia asiasta ja katsotaan pian TUOMIO! Eikö koirille ollu kehitetty hammasrautojakin.:D Oikein tää ei oo naurun asia, ei yhtään hauskaa...

Käytiin tosiaan treffaamassa myös Kerttua, eli Ava puoli siskoa, joka on koululla projektikoirana Minnalta. Helmi kun selviytyi alku pöhinöistä oli neidit ihan parhaita kavereita.:) Tytöthän tosiaan erottaa leikkikuvista vain pantojen värien perusteella. Helmillä siis oranssi panta. Helmi oli kyllä tosi paljon sirompi ja pienempi, kuin Kerttu, vaikka Kerttu onkin muutaman viikon nuorempi. Kerttu pöllytti Helmiä kyllä mennen tullen. Huomaa kyllä, että toinen elää pienen koiran kanssa ja leikkii näin varovaisemmin, kun taas toisen kämppis on iso koira, jonka kanssa voi leikkiä rajummin.:)