Jemman koipi

Meillä on meneillään tässä kaiken muun keskellä suuri elämän muutos. Olemme eronneet Mikan kanssa ja nyt asun yksin vuokrakämpässä, hankin huonekaluja ja muuta roinaa tähän asuntoon.Vanha miniläppärini muutti luokseni, mutta se on hieman rikki. Akku kestää 30 min ja kun virtajohdon liittää koneeseen, näyttö menee valkoiseksi. Joten latauksen aikana konetta ei voi käyttää. Jee! Joulupukki toi kuitenkin hieman apua tilanteeseen. Sain lahjaksi tabletin, mutta tämän usb-liitännät eivät toimi. En saa siis tällä vehkeellä lisättyä kuvia joten blogiin kirjoittaminenkin menee pelailuksi kahden koneen välillä. Tabletilla kirjoitan, miniläppärillä lisään kuvat. Hankalaa.

Mennään otsikon aiheeseen. Jemman jalka päivittelyt ovat jääneet vähemmälle mitä ajattelin. Ihan vaan näiden koneiden takia. Olimme haava tarkastuksessa. Haava oli umpeutunut erinomaisesti ja Jemma käyttää jalkaansa hyvin. Seisoessa ei laske jalkaa maahan, mutta kävellessä ja juostessa käyttää jalkaa lähes normaalisti. Jemma siis kuntouttaa koipensa itse.

Seuraavaksi oli kuvauksen aika. Ensinäkin olimme paikalla vääränä päivänä, mutta onneksi eläinlääkärissä on niin hyvä palvelu, että pääsimme muiden potilaiden jälkeen kuvattavaksi. Suosittelen kyllä Ouluvettiä. Eläinlääkäri on todella mukava ja ystävällinen ja aina kun sinne soittaa vastaanotossa kysellään, kuinka koira on voinut. Jos muutan joskus Ouluun, musta tulee vakioasiakas.:D Kuvista kävi ilmi, että murtumakohta on täysin parantunut. Sitä ei edes enää huomannut, mistä kohtaa jalka oli poikki. "Jos olisi enemmän aikaa, ottaisin vaikka heti ne pinnat pois." Oli eläinlääkärin kommentti, joten päätimmeki laittaa pinnojen poiston heti seuraavalle päivälle. Onneksi sattui olemaan kaksi vapaapäivää.

Suuntasimme seuraavana päivänä sitten takaisin Ouluun. Pinnojen poistoon oli varattu 2,5 tuntia. Lopulta aika venyi vielä tunnilla ja lopputuloksena oli se, että toista pinnaa ei saatu poistettua. Luu on kasvanut pinnan ympärille. Nyt pitää vain seurailla polvea ja tunnustella, milloin pinna alkaa puskemaan jalasta ulos. Toisen pinnan eläinlääkäri oli saanut sormenpään kokoisesta reiästä ulos, mutta toista pinnaa otettaessa haava on huomattavasti paljon suurempi. Uskon siis, että yritystä on ollut ja joskus vain käy näin. Hieman vain jomottaa tuolla päänupissa, että tuleeko tuosta nyt jalkaa sitten ollenkaan? Mie en ikinä kestä, jos Jemma viedään multa pois. Noh, nää on taas näitä mun omassa päässä väritettyjä juttuja. Jemma käyttää edelleen jalkaa todella hyvin, mutta oli vain sydäntä särkevää kuunnella pinnan poiston jälkeisen yön ulinoita. Pikkuiseen sattui. Onneksi peti sängyn vieressä auttoi ja silittely. Kipulääkkeenkin Jemma ottaa nykyään ihan itse, ei tartte kurkkuun nestettä työntää.:)

Tokokoira lupauksen kai voi unohtaa.. Ainakaan emme ole pystyneet treenaamaan yhtään mitään. Jalan takia Jemman istuma-asento ja maassa makaaminen ovat vääriä asentoja. Seuraaminenkaan ei varmasti olisi puhdasta nilkuttavalla koiralla. Lopulta ajattelin, että PASKAT! Me aijotaan silti koittaa treenaamista. Ei kisamielellä, koska en mie muutenkaan ole kilpailuhenkinen koirien suhteen. Jos kuitenkin Jemma oppii hienosti ja liikkeet onnistuvat, miksi ei? Jos koira nauttii siitä tekemisestä, niin mitä haittaa muutama epäpuhdas liike kisoissa. Eiköhän me kestetä se kuin naiset.;) Alhaalla kaksi videota, ku treenattiin sillon pienenä.

Jemman treeni -video

Nyt vaihdan konetta ja lisäilen hieman kuvia. Ainiin! Jemma joutui luopumaan turkistaan. Jokainen turkkikoiran omistaja varmaan tietää tunteen, kun syöttää koiralle kipulääkkeitä, antibiootteja ja siihen päälle kaikki toimenpiteissä käytetyt soosit, niin mitä se tekee kauniille, valkoiselle ja pitkälle turkille. Ei todellakaan mitään hyvää!

Karvojen alta löytyi laiha villakoiran alku ja sen jälkeen Jemma joutuikin kunnon lihotuskuurille. Paino saatiin nostettua yllättävän nopeasti. Nyt Jemma näyttää paremmalta. Vielä ku saatais treenattua takajalkaan lihaksia, jotta se käyttäisi sitä edellistä paremmin.

Hyvää joulua!

Metsästä kuuluu kummaa ulinaa,

karvakuonojen kuorolaulantaa.

Tahtia lyövät kisu ja tassu,

yössä heiluu karvainen massu.

Kukaan ei toistansa kiusaa nyt,

kun joulutähti on syttynyt.

Tahdomme sullekkin toivottaa,

joulun aikaa ihanaa!

Jemman leikkaus

Torstaina kello 8.30 saan puhelin soiton. Mika on päässyt perille Ouluun ja Jemmaa viedään juuri nukutettavaksi. Kello 13 on arvioitu hakuaika. Itse en päässyt leikkaukseen mukaan, koska olin töissä. Edellisen illan sormi-accident ei tuonut sairaslomaa. Viilsin sormeni kassalla ja jouduin lähtemään Kokkolaan tikattavaksi. Tikkien laitto jännitti niin paljon, etten pysynyt paikoillani hetkeäkään. Lääkäri meinasi kolmea tikkiä, mutta meni hölmö kertomaan myös viiden päivän lastottamisesta. Arvatkaa kumman valitsin.:D

Sain luvan pomolta pitää puhelinta töissä, jotta Mika voisi tarvittaessa soittaa. Ensimmäinen puhelu tuli Jemman hakemisen jälkeen. Leikkaus oli mennyt hyvin ja paranemis ennusteet ovat lääkärin mielestä edelleen erinomaiset. Leikkauksen yhteydessä Jemmalta oli myös leikattu kynnet ja poistettu loput suussa olevat maitohampaat. Veloituksetta. Loistavaa palvelua siis! Sähköpostiini oli lähetetty myös Jemman RTG-kuvat leikkauksen jälkeen.

Leikkaushaavan päällä on haavalappu, sekä kevyt suojaside, jotka voidaan poistaa 1-2vrk kuluttua. Sen jälkeen haava-aluetta pitäisi suihkutella aamuin illoin. Suojakauluria pitäisi käyttää 2 viikkoa, eli ensimmäiseen kontrollikäyntiin asti. Voimakkaan ja nopeat liikkeet on kiellettyjä vähintään 4 viikon ajan. Ulkoilu ehdottomasti kytkettynä. Yksin jätettäessä tila rajataan pentuaitauksella tai häkillä.

"2 viikon kuluttua operaatiosta: Leikkauksen jälkitarkastut.

4 viikon kuluttua operaatiosta: Kontrolliröntgenkuvaus, jolloin luutumisprosessin perusteella päätetään tarvitseeko rajattua liikuntaa jatkaa, sekä määritetään sisäisten pinnojen poisto ajankohta.

Noin 6-8 viikon kuluttua operaatiosta: 2. kontrolliröntgenkuvaus ja luutumisprosessin perusteella sisäisten pinnojen poisto.

Potilaan nuoren iän vuoksi todellinen luutumisprosessi on todennäköisesti n 6-8 viikkoa (aikuisella koiralla pidempi)."

Jemma on edelleen todella reipas. Se linkkaa kolmella jalalla päättäväisesti, käy tarpeillaan ja nukkuu paljon. Kipulääkkeen ottaminen on nyt vaikeampaa, koska lääkäriltä tuli nestemäistä lääkettä. Tabletit Jemma söi kuin makupaloina. Olen ollut vähän huolissani neidin juomisesta. Ratkaisin ongelman kuitenkin ruokinnassa. Jemma on edelleen MHB ja risotto kuurilla. Olen lisännyt nyt puuroseokseen niin paljon vettä, että se muistuttaa keittoa. Nyt ainakin on varmaa, että Jemma juo, sillä se saa risottoa pieninä määrinä monesti päivässä.

Alkaa olemaan helpottunut olo, koska vaikein on nyt takana. Seuraavan vaan jännitetään Jemman toipumista ja jalan luutumista. Mutta kyllä se tästä!

Jääkarhunpentu sairastaa

Jemma ja Nette olivat viikonloppuna vanhemmillani hoidossa, koska olimme Mikan kanssa Vuokatissa mökkeilemässä. Maanantaina ajoimme Oulaisiin päin, kun siskoni soitti minulle. Jemma oli kompuroinut porukoillani ulkorappusissa, eikä astunut takajalallaan. Kehotin pitämään Jemmaa paikoillaan, sillä meillä ei ollut kuin 30 kilometriä enää matkaa. Tahtoisin itse ensin katsoa koiran läpi, ennen kuin soittaisin eläinlääkärille.

Tässä portaat. Jemman takajalka oli tippunut tuonne väliin.

Vanhemmillani minua odotti eteisessä siskoni istumassa lattialla, pieni vauva sylissään ja Jemma vieressä. Jemma ei noussut tervehtimään. Kosketin jalkaa ja Jemma värähti heti. Jalka oli selvästi tosi kipeä. Kokeilin ensimmäisenä polvea, joka tuntui turvonneelta. Varpaita ei myöskään saanut taivuttaa, saati sitten lonkkaa. Heti soitto eläinlääkärille. Onneksi eläinlääkäri oli paikalla ja pääsimme heti käymään. Kuvaus mahdollisuuksia ei Oulaisissa ole, mutta mun mieltä rauhoitti jo pelkästään se, että Jemma saisi särkylääkettä kipuihinsa.

"Onpas sinulla huolestunut ilme." Oli ensimmäiset lääkärin sanat Jemmasta. Jemma oli tosi rauhallinen. Onhan se muutenkin, mutta nyt oikein erityisesti. Ekaa kertaa Jemman piti nyt kokeilla seisomista. Lääkärin diagnoosi koiran tutkimisen jälkeen:
" Loukannut jalkaansa rappusissa, ei astu lainkaan otj, jännittää jalkaa kovasti, vetää koukkuun. Taakse vedettäessä jalka vaikuttaa selvästi lyhyemmältä (mutta ei anna vetää kunnolla), lonkka mahdollisesti sijoiltaan?"

Seuraavana oli soittoja eläinlääkäreille, jotta Jemma saataisiin kuvattua. Lopulta saatiin Kälviälle aika klo 20.30. Kipulääke näytti auttavan Jemmaa ja se oli jopa innostuneemman näköinen ilmeeltään. Jaksoi sohvalla maatessa kuunnella mitä keittiössä rapisteltiin. Otti jopa kävely askeleita ja heilutti häntäänsä.

Jemma lähdössä Kälviälle kuvauksiin.

Illalla eläinlääkärissä ennen kuvauksia tunnusteltiin jalkaa. Lääkäri meinasi, että lonkka saattaisi hyvinkin olla paikallaan, mutta polvi tuntuu turvonneelta. Siinä vaiheessa kuiskasin Mikalle: "Ei se murtuma yhtään sen paremmalta kuulosta..." Kuvat otettiin ja siinä näkyi hienosti sanottuna: Reisiluun distaaliosan epifysiolyysi eli reisiluu murtunut polven yläpuolelta kasvulinjasta. Ainoana hoitokeinona leikkaus.

Tämä puoli kaipaa leikkausta ^^

Tänään olen soittanut läpi Oululaisia eläinlääkäreitä ja saimme lopulta ajan torstaille. Hinta sai stressitason nousemaan hyvin korkealle. Kyseinen leikkaus maksaa n. 600€. Ensimmäinen kontrolli 2 viikon kuluttua operaatiosta ja seuraava n. kuukauden päästä, missä otetaan kontrolli-RTG-kuvat hinta n.150€. 6-8 viikon kuluttua pinnojen poisto hinta arvio 200€. Siihen päälle siis matkat ja Ouluunhan meiltä on matkaa n. 170km.

Zeko hoitaa <3

Mutta käyttää myös vähän lelunaan nukutetun Jemman häntää.

Pentu täytyy kuitenkin kuntoon saada. Kyllä tässä on istuttu Jemman vieressä monia tunteja silitellen ja itkien. Raastaa niin katsoa toista kipeänä. Nyt monet varmaan huokasevat, että onhan teillä vakuutus.. Arvatkaa, olenko ollut niin saamaton, etten ole sitä asiaa voinut hoitaa kunnolla. Kaikki menee siis täysin meidän pussista. Mikan lomautuksesta on tällä hetkellä hyötyä ja haittaa. Rahaa ei ole häävisti, mutta Mika pystyy olemaan Jemman kanssa koko ajan ja pystyy viemään sen Ouluun milloin vain.

"Kato äiti, mä annoin Jemmalle mun lempilelun! Miksi se ei leiki mun kaa?"

Kipulääkkeet ovat saaneet Jemman mahan myös hieman löysälle. Valmistin tänään broilerinjauhelihasta ja puuroriisistä helposti sulavan puuron, jota Jemma syö maitohappobakteerin kera. Nappulat on nyt siis jätetty kokonaan pois. Jemma juo ja syö siis hyvin. Ulostaminenkin onnistuu vaikka joka kakkareissun jälkeen joudutaan pesemään terve kinttu, koska löysä uloste sattuu osumaan aina siihen. Nyt pidetään vain paljon peukkuja pienelle <3

Nette hoitaa pikkuista

Tyttöjen reissu

En tiedä johtuuko syksystä  vai mistä, mutta itsellä on ollut kamalan voimaton olo. Pahat ajatukset pyörii mielessä ja tekeminen on tuntunut hankalalta. Aamulla on vaikea nousta sängystä ylös ja muuta mukavaa.. Onneks on tosiaan nuo koirat ja hyviä ystäviä jotka ei käännä selkäänsä. Hermoloman merkeissä painelimme koirien kanssa tyttöjen reissulle.

Suuntasimme ensin junalla Oulaisiin vanhempieni luokse. Juna oli tietenkin täynnä, koska syysloma. Tytöt kuitenkin suoriutuivat mallikkaasti reissusta. Jopa Jemma, sillä en muista olemmeko aikaisemmin junassa matkustaneet. Ehkä kerran. Äiti oli meitä asemalla vastassa ja käytiin pikaisesti heillä. Sain kaksi paikkaista autoa porukoilta lainaan, joka on kaiken lisäksi vielä halpa ajaa. Nette pääsi turvavöihin etupenkille ja Jemma jalkotilaan. Olin ihan hermona jo alku matkasta, sillä en saanut radiota toimimaan ja lumen tulon takia näin vain pelkkää valkoista, enkä hahmottanut missä tie edes menee.

Olin vuokrannut Rokualta meille kahden hengen mökin. Edellisenä iltana minulle kuitenkin soitettii, että heillä on käynyt kämmi ja mökki onkin jo vuokrattu ennen minua toisille. Saimme siis hotellista kahden hengen huoneen, jossa koiratkin saivat olla. Huone oli todella näppärästi ihan ulko-oven läheisyydessä, joten pissatukset kävivät vaivattomasti. Koska hermoloma oli kyseessä, saivat koiratkin tehdä vähän asioita, mitä ne ei normaalisti saa. Esim. Jemma sai syödä luuta sohvalla ja nukkua vähän vieressä sängyllä.:)

Aamupalalla mieltä virkisti kuuden hengen koiraporukka viereisessä pöydässä, jotka puhuivat koiranpaskasta. Kyllä tuli ikävä koulua ja ruokala puheita. Melkein ryntäsin samaan pöytään kertomaan omien koirieni jätöksistä, mutta tyydyin vain naureskelemaan omassa mielessäni.

Huoneen luovuttamisen jälkeen lähdettiin vielä lenkkeilemään. Kokonaisuudessaan lenkki oli 6km luokkaa. Tie oli aurattu ja se kaarteli metsän keskellä. Koirat saivat välillä juosta vapaana, mutta otin ne hihnaan, kun ihmisiä tuli vastaan. Kyllä sielä hermo lepäs. Matka tietenkin piti ajaa Oulaisten kautta, sillä auto piti palauttaa. Pysähdyttiin puoli matkassa vielä yhdellä uimarannalla, jotta koirat pääsi vielä vähän juoksemaan.

Mika kävi hakemassa meidät kotiin. Todella positiivisena asiana voisin sanoa, että Jemma ei oksentanu koko viikonloppuna autoon. En vain oikein ymmärrä sitä, että me lähdettiin rentoutumislomalle, mutta kotia päästyämme, nukahdettiin neitien kanssa heti.

Hengissä ollaan!

Hiljaista on.:) Ei tässä paljon koneella kerkeä istua, kun pitäisi töissä käydä ja koiranpentu on hoidettavana. Huomattavasti enemmän huomiota tarvitsee neljä eläintä, kuin kaksi. Jokaiselle kun haluaisi sitä antaa yhtä paljon. Blogin eteen pitäisi muutakin tehdä. Uusi banneri pitäisi laittaa tilaukseen ja keksiä blogille uusi nimi. Saksanpaimenta ei tässä taloudessa enäää ole ( :( ), joten pitäisi alkaa käyttämään mielikuvitusta nimeen, joka kuvaa meidän laumaa johon kaksi kissaa ja koiraa kuuluu. Ehdotuksia viisaammilta?:)

Vanha banneri

Väliaikainen banneri

Antakaa armoa nykyisen bannerin kanssa, jonka tein ekaa kertaa itse ja vähän hienommilla systeemeillä.:D Se saa toimia nyt väliaikaisesti, ainakin siihen asti, että meidän pennut on isoja ja viisaita. Siksi otsikkona onkin: "Maasta se pienikin ponnistaa", koska me ollaan saatu seurata kahden eri lajikkeen kasvamista isoksi samaan aikaan. Samalla kun vertailu kohteena on ollut kaksi aikuista lemmikkiä.

Meille kuuluu hyvää! Tiedoksenne. Neteltä ajoin turkin taas ihan lyhyeksi, koska se ei ollut yhtään Nettemäinen pitkän ja ison turkin kanssa. Se masisteli, ei nukkunut enää meidän vieressä, eikä jaksanut tehdä mitään. Turkki veks ja johan löytyi taas se sama Nette sieltä seasta. Jemma taas kasvaa huimaa vauhtia, tai.. Kasvaa ja kasvaa. Musta se on kauheen pikkunen.:) Hampulit on vaihtunut kivasti ja kulmurien vaihtumista odotetaan ihan vähän kauhun sekaisin tuntemuksin.

Ruokailun suhteen Jemmalla on taas ollut koviakin ongelmia. Ilmeisesti liiallisen autossa oksentelun takia oma ruoka ei enää maistu Jemmalle. En minäkään kyllä keltaista Jaffaa voi enää juoda, koska oksennustaudin aikaan sitä piti aina olla. Jemmalta ollaan siis vaihdettu nappulaa ja ollaan pidetty entistä paremmin huoli, että maha on suht tyhjä autoillessa. Lihaa luiden päälle ollaan saatu myös rasvaisella lihalla, läskirouheella ja erilaisilla "makua antavilla" sooseilla. Eli olen itse tehnyt nappuloiden sekaan jotain puuromössöä.

Tonto tiputtelee taas mukavasti karvaa ja elää makoisaa sisäkissan elämää. Loikoillen, kehräten ja kaukosäätimiä allensa piilottaen. Zeko taas on joutunut menettämään miehisyytensä, kun Ylivieskassa oli kissojen leikkuu-päivä. Nips naps! Ensimmäistä kertaa myös törmäsin siihen, että kissalla kasvaa kahdet kulmurit samaan aikaan. Tai miksi se ei tieten olisi mahdollista, mutta en vain ole tullut ajatelleeksi. Toinen lähti itsestään, toisen nykäisin irti omin voimin. Hampaat kuitenkin näyttävät ihan hyviltä.

Syksy on myös madotuksen aikaa. Tänä syksynä madotin kaikki elukat, myös kisulit, koska Zeko on saanut kulkea ulkona syntymäkodissaan. Kuvia tähän en saa juuri ollenkaan, koska en ole kameraa ulkoiluttanut.:D

Arvontaa

Tässä osoitteessa arvontaa :)