Etsintä jatkuu.. ja on aika päästää irti.

Hyvät lukijat! Yllemme on laskenut suru ja pienenpieni sadepilvi. Puhuin juuri Minnan kanssa puhelimessa. Avalla oli tänään kuvaukset. Luusto ei olekkaan niin paha, kun ollaan kuviteltu. Eläinlääkärin mukaan ei A:ta, muttei D:täkään. Joten Ava ei ole palaamassa kotiin.

Tässä olen pari päivää kerennyt mietiskellä. En oikein osannut päättää kumpaa kannattaisin. Sitä, että Ava olisi täsyin rikki ja minä saisin sen vai sen luusto olisi suhthyvä ja se pääsisi juuri Avalle tarkoitettuun työhön. Minnalla käyminen avasi jollain tapaa silmäni. Sen on hyvä olla ja se on unelma koira opaskoiraksi, joten olin jo hieman kallistunut tähän mielipiteeseen. Olisinko halunnut rikkinäisen koiran?

Minna kertoi paljon Avan kehittymisestä ja se oli päässyt jo tutustumaan sokeaankin ihmiseen. Saksanpaimenoppaille on kuulemma tosi paljon kysyntää. Ava on priimaa siinä luokassa.

Nyt meillä siis jatkuu oman pennun etsintä. Olen muutaman varteenotettavan kennelin löytänyt ja saanut jopa hyvää palautetta valinnoistani tältä suuresti minua auttaneelta kasvattajalta, jolta en pentua voikkaan saada (Suunnitelmia). Metsästys jatkuu, täydellistä ei ole vielä löytynyt.

Onnea Avalle kohti työuraa!