Terveisiä projektikoirilta !

Olimme Mikan kanssa katsoneet koko viikon meidän uutta autoamme. Olemme nyt varmaan sitten jotain perheellisiä kun ostimme farmari Volvon.:) Koiria varten tietenkin. Perjantaina matkamme alkoi sillä, että Nette lähti hoitoon Mikan äidille ja Tonto meni TAAS hoitolalle. Ihan rupiaa jo hävettää kun on aina viikonloppuina jotain välttämättömiä menoja ja Tontolla ei ole muuta paikkaa. Ei sattunut tämän viikonloppunakaan olemaan kavereita Kannuksessa, jotka olisivat sitä voineet käydä meillä kotona katsomassa.

Launtaina alkoi sitten meidän matka junalla Hyvinkäälle. Autokaupan myyjä tuli hakemaan meidät asemalta uudella Volvollamme. Mika sai heti koeajaa auton ja liikkeessä tehtiin sitten kaupat. Pakko oli melkein heti halata autoa ja sanoa: "Tuu kotiin!" Oli se vaan niin meidän.

Hyvinkäältä lähdimme Loukolle, tuonne Seinäjoelle päin. Menimme minun sukulaisteni luokse yökylään. Grillailtiin, saunottiin ja höpöteltiin ja oli niin mukavaa. Heillä on myös kaksi aivan mahdottoman suloista pientä kania. Tämän takia juuri Nette ei päässyt mukaan. Kanien piti saada olla rauhassa, nimittäin ihan vähän aikaa sitten naapurin koira oli tullut sisälle taloon ja tappanut heidän uuden kaninsa. Nyt oli siis taasen uusi jussikka kotiutumassa.

Nyt sitten siihen itse asiaan! Otin Minnaan yhteyttä ja päätimme mennä käymään hänen luonaan. Munakkaan ei ollut matkaa kuin n.30km.

Minnalla oli kotonaan melkoinen koiralauma (bordercollie, 2x saksanpaimenkoira, belgianpaimenkoira mailois ja 2x labradorinnoutaja.) Näin siis samalla kertaa Vilmaa ja Avaa. Vilma tunnisti minut heti, kuten aina. Se on kyllä sitten oikea sylikoira. Ava hörskötti omaan tapaansa muiden kanssa. Liian paljon hälinää, joten Avalla menee korvat täysin kiinni. Se ei oikeastaan edes huomannut meitä. Minna laittoi muut sisälle ja pihalle jäi vain Ava. Pyysin Avaa silitettäväksi ja se tulikin. Otin se pään käsieni väliin ja kysyin: "Tunneks sä mua ollenkaan?"

Ja sitten se alko. Kauhea riekkuminen. Vihdoin saivat Avan pitkät piuhat jotain järkevää tietoa perille. Voi sitä jälleen näkemisen riemua ja äkkiä etsimään keppiä jota näyttää.

Viivyimme Minnalla 1,5 tuntia. Syötiin Minnan tarjoamaa makaroonilaatikkoa (joka muuten oli erinomaista) ja höpöttelimme koirista. Minnalla oli nyt myös se labradorinpentu, jota hän tarjosi minulle aikoinaan. Kivan oloinen, rauhallinen ja ystävällinen pentu. Ainoa vaan, että se näytti heti pahat puolensa tästä yliseksuaalisuudesta ja nylkytti Almaa, puolisiskoaan.:D

Teimme lähtöä ja Ava ja Vilma olisivat lähteneen mukaamme autoon. Minnan bordercollie jo kerkesi hyppäämäänkin etupenkin jalkotilaan, että mä kans! Päätimme ainoan yhteisen kesälomareissumme ansiosta, että meillä ei oo mihinkään kiire, joten lähdimme vielä Tuuriin ja Kyläkauppaan. Listalla ei ollut juuri mitään ja silti mukaan eksyi pussillinen vaatteita ja Netelle metallihäkki uuden automma taakse. Nyt on neitin turvallinen matkustaa.

Avan kuvaukset ovat torstaina. Minna lupasi laittaa minulle sähköpostia siitä, mitä eläinlääkäri on arvioinut kuvien olevan. "Jos näyttää pahalta, se on sitten teidän. Mielelläni en siitä luovu, on se muuten niin hieno koira." Toisaalta toivon, että Ava saisi hyvät tulokset. Se on kuin tehty tähän työhön, mutta toisaalta.. Minulta lähtee mahollisuudet saada tyttö takaisin kotiin.

Epsan projektikoirat: Vilma ja Ava
ja uusi automme tietenkin !