Haaste

Päätinkin juuri pähkäilyni, että tänään tekisi mieli kirjoittaa blogia. Aihetta ei syntynyt päässäni ollenkaan ja vihdoin Essi pelasti minut tältä tuskalta.:) Sain haasteen, jonka koitan nyt toteuttaa. Kun täällä koirista ja kissasta enimmäkseen puhutaan on tietenkin haasteen vastaukset aikalailla siltä pohjalta. Aloitetaan!

10 vuotta sitten...
Vuosi 2002 ja olin silloin 10-vuotias. Olin kinunnut koiraa jo vuosia ja vannonut pitäväni siitä huolta. Lainasin kirjastosta paljon koirarotukirjoja ja esittelin sieltä äidilleni mahdollisia rotu vaihtoehtoja. Päälimmäisenä on tainnut mieleen jäädä tiibetinspanieli, johon äitinikin jo hieman myöntyi. Elättelin siis toiveita omasta tipsusta. Pienessä päässäni haaveilin myös bernhardilaisesta, jollainen oli serkuillani. Soitin myös kerran salaa vanhemmiltani hirvikoiramixistä, mutta onneksi pennut olivat kaikki myyty. Vuoden 2003 lopussa, juuri ennen uuttavuotta, luin Kaleva -sanomalehteä. Siinä se oli. Ilmoitus sekarotuisista villakoirista ja näytin ilmoitusta heti äidilleni. Meillä oli silloin vieraita ja äiti lupasi soittaa pennuista uudenvuoden jälkeen, kun vieraat olivat lähteneet. Salaa hän kuitenkin toivoi, että kaikki olisi jo silloin myyty. Uusivuosi oli juhlittu ja etsin lehden käsiini. Oli aika soittaa. Äiti puhui kauan pennuista ja lopetettuaan puhelun kertoi, että kaikki pennut olivat jo varattuja.


5 vuotta sitten..
Vuosi 2007 ja olin 15-vuotias. Meillä on koira, jonka nimi on Mortti. Yhtä pennuista ei tultu hakemaan, joista äitini soitti vuonna 2003. Perheelläni oli nyt ensimmäinen koira. Olin käynyt sen kanssa tokokursseilla ja hyvällä menestyksellä. Mortti oli helppo kouluttaa ja se palkkautui nameista. Se oli myös pallohullu. Haaveet Kannuksen kennellinjasta oli laitettu lukkoon, vaikka koulussani minua suurin piirtein patistettiin lukioon. Minun piti nostaa numeroitani, jolla varmistaisin pääsyn kennellinjalle, mutta se jäi vain ajattelun tasolle. Aloin pohtimaan toista vaihtoehtoa, 10.luokkaa. Lukion vierailupäivänä lukion rehtori kysyi tulevaisuuden suunnitelmista.
"Aikooko joku 10.luokalle?"
Olin suurin piirtein ainoa, joka nosti kättä. Perässä nostivat pari kaveriani.
"Noh. Ei kai teistä kukaan niin tyhmä ole, että sinne joutuisi."
Se varmisti päätöstäni, etten ainakaan menisi lukioon. Syksyllä 2008 menin Kalajoen 10.luokalle hyvillä mielin. En ollut tyhmä, halusin vain varmistaa pääsyni kennellinjalle. (Kaiken lisäksi, jos olisin mennyt Kannukseen vuotta aikaisemmin, olisin joutunut käymään kennel opintojeni lisäksi lukion, EI KIITOS!)

Mortti <3

3 vuotta sitten..
Vuosi 2009 ja olin 17-vuotias. Olin päässyt kennellinjalle 10.luokan ansiosta. Minulla oli ihka ensimmäinen oma koira, Nette. Kouluun tottuminen vei aikansa ja tunsin itseni huonoksi. Oppimaanhan sinne oli kuitenkin tultu ja imin tietoa itseeni. Neten kanssa oli vaikea opiskella. Käytännöntunnit menivät aina saman asian kanssa vatvomiseen. Nette oli laama, eikä oppinut. Aloin turhautua.

Ensimmäinen oma

K09 vuonna 2012

1 vuosi sitten..
Vuosi 2011 ja olin 19-vuotias. Nette on steriloitu ja treenaaminen sujuu paremmin kuin koskaan. Olemme osallistuneet tokokisoihin, huonolla menestyksellä, mutta hauskaa meillä on ollut. Olen oppinut paljon eri lajeista ja koulukin alkaa olla lopuillaan. En olisi koskaan uskonut, että luokka täynnä tyttöjä toimisi näinkin hyvin. Lopettaneita on useampi, mutta ei se määrä vaan se laatu.;) Loppu vuonna tapaan Mikan ja päätös siitä, että Kannukseen jäädään on lyöty lukkoon. Saan myös ensimmäisen oman projektin, Vilman ja heti perään toisen, Avan. Kaikki on hyvin, paitsi pian meidän tyttöjen tiet eroavat. Kourallinen lähtee kauas pois. Olen työskennellyt Kokkolan PetPointissa silloin tällöin.

Kuluneena vuonna..
Vuosi 2012 ja olen 20-vuotias. Koulu on ohi ja peloista huolimatta saan todistuksen ja valmistun. Kesä menee PetPointissa työskennellessä ja sieltä jatkan suoraan Kannuksen K-Kauppaan. Olen muuttanut virallisesti kirjoille Kannukseen, joten minua kutustaan kannuslaiseksi. Asun Mikan asunnossa tuliaisteni kanssa. Ava on ollut minulla puoli vuotta ja se lähtee. Perheestä puuttuu palanen, joka pitää täyttää.

Eilen minä..
Olen aamupäivän kotona. Syön pizzaa ja käydään Neten kanssa pihalla. Istun koneella ja röhnötän Tonton kanssa sohvalla. Minulla on iltavuoro ja olen loppu illan töissä. Menen heti töitten jälkeen nukkumaan. Väsyttää.

Tänään minä..
Aikainen herätys. Neten kanssa pisulle ja itse pesulle ja kaato sateessa töihin. Mika jää nukkumaan. Tulen aamupäivällä kotiin ja minua on vastassa Nette ja Tonto. Tonto?! Tonto on yleensä päivät vessassa, jottei se pissaa sohvalle. Mika nostaa päätään sohvalta. Kipee. Sataa, sataa, ropisee. Tämä tahtois ulos.

Huomenna minä..
Vapaapäivä!!! (Joka tarkoittaa siis, lauantai töitä..) Aijon mennä pitkälle lenkille ja käydä kaupassa ja leipoa jotain kivaa Mikalle. Ihan muuten vain. Tai ihan siksi vain, että mun tekee mieli syödä jotain herkkua.:) Kun Mika tulee töistä, on suuntana Kokkola. Mennään hakemaan uusi pesukone ja jääkaappi.

Vuoden päästä minä..
Tepastelen lähi pellolla Neten ja sakemanni neidin kanssa. Eikö? Suunnittelen tulevaisuutta ja olen edelleen Kannuksessa ja kaupan kassalla.. Haaveilen omakotitalosta ja omasta koirahoitolasta. Myös projektikoirasta.;) Mika kuuluu edelleen ehdottomasti kuvioihin, sillä meidän tarina ei lopu koskaan. Tonto möllöttää ja lihoo, eiku laihtuu! Haaveilen oranssista uudesta kisusta, tytöstä tai pojasta. Ehkä sitten, kun on se talo..

Haasteen saa kopioida jokainen halukas, mutta haluan myös haastaa minun huimat 2 (!!) lukijaa, koska olen niistä kovin kiitollinen.;)
Piia ja Sulo & Emmi