Hoitokoira, Didi

Meille tuli eilen hoitoon pyreneittenmastiffi, Didi.

Didi on oikein kiltti ja tuo mieleen hörsköttämisellään Avan.:) Ollaan Mikan kanssa kummatkin kipeitä, joten Didi ei joudu alku viikosta olemaan yksin. Lääkärissä kun käytiin, niin oli nätisti meillä. Makasi eteisessä ja vähän tärisi. Oli vissiin jännittänyt.

Nette ei oikein Didistä tykkää. Didi ei saa liikkua missään tai mihinkään. Eikä katsoa ketään. Lenkillä ollaan käyty yhdessä ja sielä tulevat toimeen. Voivat kulkea samalla puolella tietä ilman mitään ongelmia. Pellollakin irrallaan leikkivät keskenään. Sisällä kaikki on ihan toisin koko ajan. Netellä ottaa jotenkin taas niin kauan tottua uusiin tilanteisiin. Siitä on vähän tullut tuollanen Avan lähdettyä.

Tonto rakastui Didiin heti. On se kyllä vain niin tyhmän rohkea. Tiesin, että Didi on tosi ystävällinen, joten uskalsin päästää tämän tyrkyn sen lähelle. Tonto meni heti haistelemaan ja puski päällään Didin kuonoa. Didiä kyllä vähän jännitti tuo pieni ja pyöreä otus, mutta silti tekisi mieli leikkiä vähän.

Loppuun vielä Didin ja Neten leikkimistä.

Odottavan aika on pitkä..

Avalla menee hyvin. Viestittelin Minnan kanssa viime viikolla. Kahden viikon päästä on Avan rakennekuvaukset ja silmäpeilaukset. Joten tuloksien odottamiseen menee vielä sen jälkeen kaksi viikkoa.

Kuukauden päästä saan siis kuulla uutiset. Tuleeko meidän Ava takaisin. Tässä yksi päivä piti taas sen perään itkeä. Sitä en ole juuri tehnyt pitkään aikaan. Tai pitkään ja pitkään. Ava on kuitenkin ollut poissa vasta kuukauden. Tuntuu ikuisuudelta.

Raha ei ole kasassa, mutta se saadaan kasaan, koska on kyseessä kuitenkin Ava. Luultavasti elämäni saksanpaimenkoira. Sydämellisin ja hyvä luontoisin hurtta, jonka tulen koskaan tapaamaan.

Ikävä on kova ..

Pimeän tultua mä puristan sun kättäs,
Oothan tässä vielä huomenna.
Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan
Ja keräät talteen palaset kun hajoan.
Niin oothan tässä vielä huomenna.
Sä oothan tässä vielä huomenna.

Ensi viikolla ikävää tulee lievittämään hoitokoira.:) Pyreneittenmastiffi, n. neljä kuukautta vanha, tulee piristämään meidän hörsköttämisvapaita päiviä (nyt kun Ava ei ole ollut kotona). Saadaanpahan joku pitämään yllä epäjärjestystä.:D

Suunnitelmia

Ava-koiraa edelleen odotetaan takaisin meidän perheeseen.

Olen alkanut jo kuitenkin varautua pahimpaan.. Eli olen alkanut katsoa meille sopivaa pentua. Käyttölinjainen saksanpaimenkoira lukee listalla. Vaatimuksina hyvä luonne, pentutapaamisia, kasvattajan elinikäinen tuki ja terveystutkimusten pakollisuus. Eihän se vaikeaa voi olla?

No voipa tietenkin. Mutta voi sitä onnen määrää, kun se vihdoin löytyi. Ja voi sitä surun määrää, kun kirjoitat kasvattajalle viestiä ja saat vastaukseksi, että narttu astutettiin tammikuussa 2012, viikkoa ennen synnytystä ilmeisesti tuli jokin virus ja kaikki pennut menivät. Narttu jouduttiin steriloimaan. Nyt ei ole narttua, jolla teettää pentuja ja hänellä itselläänkin on etsinnässä "se oikea".

Olen kuitenkin kyseisen kasvattajan kanssa laitellut aktiivisesti sähköpostia ja olemme keskustelleet eri kenneleistä ja hän on antanut minulle hyviä neuvoja pennun hankinnassa. Nyt harmittaa vielä enemmän, etten voi saada pentua häneltä.

Minulla kuitenkin on aikaa etsiä. En halua pitää asian kanssa kiirrettä ja jos keväälle 2013 ei löydy "sitä oikeaa", sen ei ole silloin vielä tarkoitus tulla. Jos se löytyy aikaisemmin, sen on tarkoitus silloin tulla ja rahat revitään vaikka persnahasta.

Ensin me odotamme kuitenkin vastausta, palaako meidän oma tyttö takaisin. Ikävä on kova, Ava <3

Kuulumisia

Pieni hetki on vierähtänyt viime merkinnästä, mutta en todellakaan ole unohtanut blogin olemassa oloa, eikä innostus blogin pitoon ole lopahtanut. Mitään hirveän jännää ei juuri ole tapahtunut. Kesä päivinä ollaan käyty rannalla, jonne Nette lähtee mielellään mukaan, muttei astu lähellekkään vettä. Auta armias, jos sillä on kova jano ja aallot lyö rantaan.. Silloin neiti ei voi mennä lähellekkään veden rajaa, sehän saattaa vaikka hyökätä päälle!

Nette on alkanut piritymään Avan lähdön jälkeen. Tonto taas ottaa kaiken ilon irti, kun se riiviö ei ole kiusaamassa.:) Tontosta on tullut oikeinkin sosiaalinen nyt. Se viihtyy paljon enemmän meidän seurassa kuin saunalla yksin mököttämässä. Se änkeää syliin ja leikkii leluilla ja hyttysten ja kärpästen kanssa. Se on alkanut taas jopa painimaan Neten kanssa.

Tontosta on tullut oikea äitinpoika. Se tulee nukkumaan jalkoihin sinne missä minä olen. Se tekee samallalailla kuin Ava. On niissä siis jotain samaakin.:)

Tonto lötköilee.

Äitin vahtina blogia päivittämässä.:)

Ostettiin Tontolle myös laservalo ja herra on siihen ihan hulluna. Vanhempieni Eikka-kissa ei koskaan innostunut valosta ja tuskin edes näki sitä. Tonto taas on siihen ihan koukussa. Se peittoaa melkein kärpäsen jahtaamisen.:D

Löytyipä myös arkistojen kätköistä pikku Ava-koirakin:

Tonto 2-vuotta

Rontti 2-vuotta ja tosi kuvauksellinen

Tonto täytti maanantaina kaksi!:) Iso poika jo. Harmikseen, raukka joutui tiistaina pesulle. En ole tainut itse sitä pestäkkään koskaan. Äiti sanoi, että olivat sen viime kesänä pesseet, kun Tonto oli heillä hoidossa. Eipä se siitä kamalasti nauttinut, mutta ei se hankalaakaan ollut ja ai että, kun on hyvän tuoksuinen poika nyt.

Tonto pesulla..:'D

Tänään olikin edessä takkujen selvittely. Suihku ei oikein tehnyt kamalan hyvää tälle pitkäkarvaiselle herralle. Harjatessa piti vähän huutaa, rimpuilla ja sähistä. Pikkusen piti hellästi hampaitakin käyttää, mutta torumisen jälkeen kesti yllättävän kauan, ennen kuin kielto unohtui. Nyt sitä ollaan niin siistiä herraa. Puhdasta ja takutonta. Kynnetkin leikattiin, josta Tonto ei ole moksiskaan. Sitä kyllä saa tehdä.

Lasse Sievinen mököttää

Torstaina meiltä lähtee taas porukka kentsulle hoitoon. Me lähetään Renault- kokoontumiseen mun perheen kanssa. Tonto ja Mortti menee hoitoon ja pitäähän sielä siistinä ollakkin. Äitikin aikoi pestä Mortin (!?), joka on hyvin harvinaista, sillä minähän se olen kenneltyttö ja minun pitää kaikki Mortillekkin tehdä. Siksi se vihaakin mua niin paljon nykyään. Tai siis pelkää... Joka on aika harmi, sillä ihan mun koira se on ollut kun asuin kotona. Viikonlopun jälkeen Mortti jää meille viikoksi hoitoon.

Taas se näyttää ihan Tummulta!

Netenkin piti mennä kentsulle hoitoon, mutta lenkiltä tullessaan Mika kysyi, että onko sen pakko. Miehän jo heti aattelin, että nyt sielä lenkillä on tapahtunut jotain tai tuo koira tyyliin paskoo verta. Mika siinä hetken rauhotteli mua ja sai lopulta sanottua, että hänen isä tahtois sen mukaan Kempeleeseen. Nyt Nette on siis lähössä papan kanssa reissuun ja tietenkin papan naisystävän kanssa.:) Nette on kyllä tuollanen sydänten valtaaja. Muutaman näkemis kerran jälkeen Mikan isä ja äiti on heti olleet valmiita ihan vapaaehtoisesti ottamaan Neten hoitoon. Ja niinkuin nytkin, pappa kysyi Netteä, eikä meille ollut edea tullut mieleenkään laittaa sitä muualle kuin kentsulle. No, tuleepahan halvemmaksi.:)

Nette ja Ava peuhaa <3

Iskä ja Tonto <3

On tullut aika sanoa hyvästit..

Tässä lähelläsi..

On paikka, jossa

mun kuuluu olla.

Kun Ava tuli minulle, sillä oli paljon ongelmakäytöksiä:
- Hännän jahtaaminen
- Lattian pureminen
- Eroahdistus
- Koprofagia
- Tuhoaminen
- Huono pidätyskyky

Ja voitteko kuvitella? Kaikkine vikoineen Ava on ollut maailman paras koira <3 Ja toiseksi, kaikki nämä ongelmat ovat kadonneet. Kai minä jotakin olen oikeinkin tehnyt.. Avan rakenne on myös ulkoapäin paremman näköinen. Nyt vain odotetaan luuston kuvauksia ja tuloksia.

Kaikki mitä mä etsin.

Kaikki sinusta löysin.

Ava lähti ja nyt tuntuu, että meidän perheessä on tyhjä aukko. Ei ole enää ketään hölömöläistä, jolle nauraa.. Nette on hieman masentunut. Ei leikkinyt koko päivänä. Minna haki Avan Kannuksesta ja Mika luovutti sen pois. Ava oli kuulemma käynyt maate eikä ollut halunnut lähteä pois kotoa.

Jos joskus pimeässä yksin seison

ja liekki sammunut ja kylmä on.

En tiedä voiko sitä eloon saada kukaan toinen.

Minna oli kuitenkin tosi reilu ja ajoi Kokkolaan, jotta näkisin Avan vielä ja pystyisimme puhua hieman jatkosta. Ava huomasi minut jo kaukaa ja oli tosi onnellinen kun tulin. Vilma oli myös mukana ja oli kiva nähdä sitäkin pitkästä aikaa. Ava oli rauhallinen ja makasi juna-asemalla missä tapasimme. Puhuimme Avasta ja kerroin, että kaikki ongelmat ovat poissa. On se hieno koira <3

En pidä kiinni, en työnnä sua pois

ja pyytämättäkin tahtoisit jäädä.

Sitten tuli se hetki kun oli aika erota. Lähdimme eri suuntiin ja Ava meni ihan sekaisin. Se haukkui ja huusi perääni ja riuhtoi remmissä. Otti niin lujaa sydämestä. Minun oma pikku Avaseni ja nyt siitä piti luopua. Minna kuitenkin sanoi, että jos Ava ei sovellu töihin, hän ei myy sitä kenellekkään muulle kuin meille. Se helpotti hieman oloa.



Kysyin kuulumisia Avasta. Onhan sen lähdöstä jo kohta viikko. "En löydä mitään vikaa Avasta." Oli Minnan vastaus ja hän kertoi, että kaikki on mennyt tosi hyvin. Nyt vain odotellaan kuvauksia ja niiden tuloksia.

Avan Video <3

Viimeinen jumppa

Nyt olemme siis päässeet kunnialla kurssin läpi. Minna kävi kuvaamassa Avaa ja nyt se on sitten meidän osalta ohi. Ava muutenkin lähtee kohta pois..

Tein heti kuva kokoelmat Avan kehittymisestä ja ravaus videon, jossa vanhaa ja uutta materiaalia. Uudessa materiaalissa juoksutus alustana on pelto, joka on siis epätasainen ja vaikeampi kulkuinen. Ava kuitenkin ravaa mahtavasti tällä alustalla. Verratkaa Avan etutassun askellusta. Huhtikuussa ne ovat liioitellut, mutta kesäkuussa ravaaminen näyttää jo normaalimmalta. Välissä ei tulee enää laukkaa eikä ihmeellisiä pomppuja.

Tässä sitten hieman kuvia Avasta ennen ja jälkeen:

Täällä on pitänyt oikein kunnolla itkeä ku Ava on kehittynyt niin paljon. Oon tehnyt niin paljon Avan eteen ja tässä nyt sitten on tulos. Parin kuukauden työ. Seisominen on ihan erinäköistä. Ava ei enää istu niin lysyssä kuin pari kuukautta sitten ja maatessaankaan selkä ei köyristy niin kuin ennen. Tähän on siis tultu.

Kuvat näkyy isompina kun napsautat sitä.