Ensinäkin löysin hieman hupaisan laulun villakoirasta.:)
Googleen kun laittaa hakusanaksi "villakoira", päädyin sivuille, jossa myytiin pölypusseja ja imuritarvikkeita. KYLLÄ! Sen nettisivu oli "villakoira.com" ja minua hieman huvitti.
Löysin myös kivan videon, "Miksi villakoira?". Ainoa vain, että videossa oli jotain virheitä, esim. värejä on enemmän kuin mainitut kolme.
Syy miksi minä olen ottanut villakoiran on tämä:
Tämä nimittäin kuvastaa erinomaisesti villakoiran syvimpiä ajatuksia. Nette on edelleen tuollainen "ääliö" mönkimässä ja murisemassa itsekseen. Videon villakoira on saanut uuden pannan, eikä tykännyt siitä.:)
Tutkiessani rupesin myös miettimään tätä villakoirien väri systeemiä. Villakoirilla on niin, että eri värisiä villakoiria ei juuri astuteta keskenään. Vuoteen 2006 asti väriristeytykselle piti olla hyvä syy. Kasvattajien piti perustella väriristeytyksen käyttö. Mikä järki on astuttaa vain samanvärisiä koiria? Sehän tarkoittaa käytännössä sitä, että geenipooli pienenee ja johtaa ehkä myös muiden toivottujen ominaisuuksien katoamiseen. Siinä tapauksessa väriristeytykset taitavat olla ainoa keino terveempään kantaan. Onneksi kuitenkin väriristeytykset saavat nykyään enemmän suosiota.
Mä hieman järkytyin kun luin Suomen Villakoirakerhon sivuja. Sielä painotetaan, että väriristeytyksen pitää pysyä järkevänä. Itselle tuli sellainen olo, ettei niitä tulisi käyttää juuri ollenkaan. Ymmärrän tietenkin, että jalostus on vaikeaa ja väriristeytyksillä on se riski, että dominoivat värit lisääntyvät ja nämä väistyvät värit saattavat kadota jopa kokonaan.
"Nyt voimme jalostuksessa hyödyntää niitä mahdollisuuksia, joita väriristeytys antaa, mutta toivottavasti pystymme välttämään niitä vaaroja, joita siinä piilee. En voi olla mainitsematta positiivisena esimerkkinä niitä tuloksia, joihin on meillä päästy esimerkiksi valkoisissa isovillakoirissa. Ne tulokset ovat syntyneet väriristeytyksen avulla. Uskon, että Suomessa, jossa on jo päästy kansainvälisesti erinomaisiin saavutuksiin villakoirajalostuksessa, löytyy vastuuntuntoisia kasvattajia, jotka pystyvät hyödyntämään väriristeytyksen antamia mahdollisuuksia." (Suora lainaus tekstistä, jonka on kirjoittanut Henrik Hannelius)
Tekstin loppu oli kuitenkin mielestäni oivallinen. Siinä jopa minun mielestäni kehoitetaan kasvattajia tutkimaan ja tutustumaan värien periytymiseen, sillä oikein käytettynä se voi olla erinomainen asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti