Agility

Katselin vanhoja videoita ja törmäsin otokseen, jossa Nette teki agilityä. Neten ottaessani mulla oli haave agilitykisoista. Mortin kanssa olin tehnyt sitä paljon ja me oltiin tosi hyviä. Olin käynyt muutamissa möllikisoissakin ja menestystä on tullut siltä osin. Neten kanssa agility ei taas ottanut sujuakseen. Syy oli vähän molemmissa.

Neten ongelma oli pelko. Se tuntui jännittävän kaikkia esteitä ja auta armias, jos sillä hipasi jalka rimaan, sai hypyn opettaa sille aina uudestaan ja uudestaan. Ohjattavuus oli myös hankalaa. Nette ei irronnut, eikä oikein ymmärtänyt käskyjä tai merkkejä.

Minun ongelmani oli taas se, että olin tottunut ohjaamaan Morttia, joka on siis todella nopea, eikä ohjaustakaan juuri iso eleisesti tarvitse tehdä. Etenin liian lujaa, juoksin liian lujaa ja ohjasin Netteä huonosti. Me ei millään päästy yhteis ymmärrykseen tämän lajin kanssa.

Sitten tapahtui jotain. Teimme luokkakaverini kanssa koulutehtävää, jossa piti miettiä Neten juoksuja. En ollut koskaan laittanut juoksuvälejä mihinkään ylös ja tehtävää pohtiessamme tulimme tulokseen, että Netellä on juoksut neljän kuukauden välein. Kaikki ei siis todellakaan ollut hyvin. Ei riittänyt se, että juoksut olivat lyhyen väliajoin, vaan itse tiputtelu saattoi kestää parikin kuukautta, siis 8 viikkoa. Nette oli todella turvoksissa ja näytti takaapäin melkein poikakoiralta.

Koulutehtävän myötä tein päätöksen steriloinnista. Päätöksen tehdessäni Netellä oli taas meneillään juoksut, jotka olivat kestäneet pari kuukautta. Leikkaus piti hoitaa mahdollisimman pian, ennen kuin uudet juoksut taas kerkeävät yllättämään. Opiskelijana minulla ei ollut rahaa moiseen operaatioon. Nolo soitto äidille ja rahaa ruinaamaan. Meillä ei ole juuri ylimääräistä annettu, on pitänyt pärjätä omillaan jo aika nuorena. Tälläkään kertaa ei rahaa tippunut, vaikka asia olikin tärkeä. Vanhemmillanikaan ei ollut antaa niin isoa summaa yhtäkkiä. Loppujen lopuksi sain rahat silloiselta poikaystävältäni.

Steriloinnin jälkeen kaikki muuttui. Netelle oli ollut raskasta juoksujen kanssa, sillä ns. lepopäivät olivat jääneet siltä juoksujen välissä kokonaan pois. Siksi se ei kyennyt tekemään juuri mitään innokkaasti. Nette alkoi olemaan helpommin koulutettavissa ja yhtäkkiä agilityssakin pystyttiin hyppimään leikiten korkeitakin rimoja. Esteet eivät enää pelottaneet ja laamailun aika oli ohi. Itse en oppunut koskaan ohjaamaan Netteä tarpeeksi hyvin, joten agility haaveemme ovat jääneet aikoja sitten.

Mortin kanssa voisin vielä jaksaakkin käydä kisoissa. Kyllä vanha koirakin jaksaa edelleen temppuilla. Neten kanssa kerettiin käydä kuitenkin parit möllikisat. Ekoissa olin kummankin kanssa ja Mortti pokkas ekan palkinnon ja Nette kolmannen. Toisissa kisoissa Nette oli kolmas, todella surkealla radalla, mutta eipähän tainneet muutkaan osata.:D

Ylhäällä video Netestä aksaamassa ja todella huono esimerkki ohjaamisesta. Jotenkin vain meidän kemiat ei tässä lajissa kohtaa. Lopussa luokkakaverini vähän aksailee Neten kanssa ja ohjaa sitä paljon rauhallisemmin ja paremmin. Mä tartten spurtti-Mortin.:D

Neten ensimmäinen mölliagility
Linkistä pääsette Neten agility videoon, toivottavasti näette (ilmoittakaa, jos ette, niin korjaan asian.) Radalla tuli paljon virheitä, mutta kyllä Nette osasi välillä yllättää. Esimerkiksi jos tarkkaan katsotte tilannetta, kun Nette menee toisen kerran putkeen ja kuinka se yllättää minut nopeudellaan ja joudun tekemään hätäisen pyrähdyksen, jotta pääsen sen vauhtiin mukaan.
Mortin mölliagility
Tästä linkistä pääsette katsomaan Mortin videota. Videolla Mortti taitaa olla 7-vuotias. Virheetön rata, muutamissa kohdissa minä hidastelen, kun en meinaa muistaa rataa. Liioiteltuja ohjauskin näkee, koska olen tottunut tekemään niitä Neten kanssa. Mortin kanssa ei kyllä tarvitsisi, kun seistä keskellä rataa, näyttää kädellä ja huudella ohjeita. Se varmaan osaisi siltikin kaiken erinomaisesti.:) Hieno vanhus!