Jemma saapui kotiin

Viime sunnuntaina kävimme hakemassa koiranpennun kotiin. Neiti kantaa nimeä Jemma. Astuttuani kasvattajalle tunnistin heti sen meidän pennun. Noh, onhan se tietenkin huomattavasti vaaleampi kuin muut, mutta on ne silti kaikki ihan saman näköisiä.:)

Ennen luovutusta Jemma pestiin ja trimmattiin vielä. Se oli hauska yllätys, kuten myös se, että saatiin aika kiva määrä tavaraa mukaan.

Nameja, 4 lelua, kakkapusseja, paljon luita, 2 pyyhettä

Ruokasäkki, lihatikkuja, lelu ja kuppi

Automatka ei mennyt ihan nappiin. 10 kilometrin jälkeen pysähdyttiin siivoamaan oksennusta kevythäkistä. Ulkona Jemma oli ihan normaali pirteä itsensä. Edessä oli vielä melkein 500 km, joten matka alkoi tuntua mahdottomalta. Otettiin käyttöön suunnitelma B, jossa Jemma saa matkustaa minun jaloissani etupenkillä. Jos se toisi lisää turvaa pennulle.

Jemma sai matkustaa myös sylissäni. En tiennytkään, että pienestä villakoirasta voi tulla niin paljon kuolaa. Mun paita oli ihan märkä. Onneksi kasvattajalta oli antanut mukaan pari pyyhettä ja käytinkin toista pyyhkiäkseni vähän väliä Jemman suupieliä. Tunnun matkan jälkeen Jemma oksensi uudelleen. Tämän jälkeen kuolaus jatkui vielä jonin aikaa ja loppui lopulta. Ei Jemma autoilusta nauttinut.

Nette oli aika välinpitämätön Jemmaa kohtaan, joka oli mun mielestä ihan hyvä merkki. Nette kun saattaa olla joskus vähän äkäpussi. Kotona oli vielä vastassa kaksi kisulia. Tontosta en ollut lainkaan huolissani, sehän tulee toimeen kaikkien kanssa. Zekosta taas en ollut ihan varma, kuinka se suhtautuisi uuteen koiraan. Neten oppimiseenkin meni muutama päivä. Yllätykseksi Jemma sai Zekolta oikein hyvin vastaanoton ja pennut leikkivät heti illalla.

Yllätykseksi me ostettiinkin kerrankin fiksu villakoira.;) Täällä ollaan melkein täysin sisäsiistejä (yhden kerran tullut sisälle), osataan oma nimi ja rajat. Jemma on täysin äitin tyttö. Kerrankin joku elukka rakastaa mua enemmän ku Mikaa.:D Yksinolo harjoitukset ovat menneet mainiosti. Mika oli kuvannut videota, kun Jemma oli ekaa kertaa täysin yksin 5 minuttia. Aiemmin, olemme vain totuttaaneet sitä pentuaitaukseen, kun olemme itse paikalla. Fiksu tyttö!

Yksinolo video

Ei ole tarttenu Jemman kohalla mennä itkien äitin luo ja pyytää tätä viemään kamala koiranpentu pois, kuten silloin Neten kanssa.:) Tää on varmaan niitä fiksuja villakoiria, joista kaikki aina kertoo. Kun fiksuutta jaettiin, Nette unohti mennä siihen jonoon.

Isolle pienelle koiralle ostin uuden pedin. Ei tartte sitten yli-isona tunkia Neten punkkaan.:D

Seko Zeko

Maanantaina olin luvannut hakea kisun kotiin. Mikalle en kertonut mitään, sillä se ei olisi kuitenkaan luvannut. Katti oli kasvanut huimasti viime näkemästä. Tai minähän näin sen sillon, kun simmut olivat vasta auenneet.

Automatka meni minun sylissä. Valloittava tapaus. Kotona Nette oli ällöttävä ja piti murista ja sähistä. Tontollekki vähän, mutta Tonto on niin pöhkö, että tunkee väkisin haistelemaan ja nuista tuli heti kaverit. Ihan ei vielä leikitä painileikkejä, mutta samalle laservalolle mahtuu kummatkin.

Parin päivän jälkeen Nettekään ei ole niin paha. Paitsi sillon, kun se tekee äkkinäisiä liikkeitä pentua kohti. Jopa kävi Netteä ihan itse haistelemassa. Nettekin on onneksi niin hieno otus, että osaa olla rauhallinen. Vaikka välillä jääkin tollo päälle, kun Zeko kävelee jossain.

Pennulle ei tosiaan ollut viimeseen astikkaan nimeä. Lopulta nimesin sen Pöndeksi. Sehän tuli maalta, mun mielestä oiva nimi. Lopulta kun Mika hyväksyi edes joten kuten, että meillä on nyt kissa, ei nimi passannutkaan. Mika nimesi kisun Zekoksi. Lausutaan "ts", paitsi kun on kauhea villi kohtaus. Silloin osuvampaa on Seko.:D

Pientä aamuvilliä on havaittavissa juuri nyt. Saa koiranluu tuolla kyytiä. Hassu kissa<3 Oma häntäkin on kiva. Raapimapuu on kans must! Onneksi. Tonton kanssa tekisi mieli ihan vähän leikkiä, mutta ei ihan vielä uskalla.

Zeko on kasvanu maalla, sellaisessa perheessä, jossa on paljon lapsia ja melua. Ei siis pelkää ihmisiä eikä isoja ääniä. Täysi vastakohta siis Tontolle. Kummatkin kuitenkin rakastaa meidän seuraa, nauttivat sylissä nukkumisesta ja ruuasta.:)

Onni on nukkuva Zeko ;)

BISCUIT BISHOP'S ALIZÉ

Meidän odotus palkitaan pian. Kuukauden päivät ja kotona taapertaa yksi kiharakarvainen. Mä en malta odottaa! Viikonloppuna oltiin tosiaan katsomassa ja valitsemassa meille pentua. Tyttöjä oli kaksi ja oltiin pitkään ns. "kahden vaiheilla".;)

Pienellä tytöllä oli punainen panta ja isommalla ja vaaleammalla vihreä. Punainen viihtyi luonamme tosi paljon, oli kiltisti sylissä ja oli muutenkin todella valloittava tapaus.

Mehän oltaisiin haluttu alunperin musta pentu, joita syntyikin pentueeseen vain yksi uros. Arvatkaa oliko se ehkä ihana :) <3

Kyllä meidän katseet kertoi toisillemme, että pieni ja punainen olisi se meidän pentu.

Kasvattaja kuitenkin meinasi, että vihreä pentu olisi meille sopivampi. Se olisi ehkä vähän haastavampi, mutta meinasivat, että juuri siksi haluaisivat sen meille antaa. Olisi mielenrauha siitä, että pennusta tulisi isona kunnon koira. Mielessä kamppailtiin nyt todenteolla.

Ennen kuin olimme lähdössä herättelimme vielä tyttösiä uniltaan viimeistä syyniä varten. Otimme nyt oikein kunnolla vihreän pennun käsittelyyn.

Siinä se nyt on. Meidän pentu. Päätimme luottaa kasvattaja arvostelukykyyn ja todettuamme itsekkin, että se on meille sopivat päädyimme vihreään tyttöön. Kattokaa ny sitä! Miten me jaksetaan oottaa. Huomasin taas muuten kuinka paljon söpömpiä ovat lurppakorvaiset koirat.:D

Mahtava huominen

On aika kääntää nokka kohti Urjalaa ja pikkuisia puudelipentuja. Huomenna nimittäin mennään valitsemaan kahdesta hurmaavasta puudeli tytöstä se oma. Ikioma<3

Helmin lähtöön on tasan viikko aikaa.. Helmistä tulossa postausta hieman myöhemmin. Tänään se taas näytti huonoja puoliaan kipuamalla farmarin takaluukusta takapenkille. Oli käsijarrussa hampaan jäljet.. Mika tykkäs..

Punkkeja, hyi!

Heinikossa suhisee ja punkit hyökkää! Netestä löytyi naaman, siis PELKÄN naaman ajelun yhteydessä kaksi punkkia. Viime vuonna selvisimme punkeitta kokonaan, joten en ole nyt pitänyt kiirettä punkkikarkotteiden kanssa. Olisi siis kuitenkin pitänyt.. Kannuksessa ei juuri nuita eläinkauppoja ole, kuin 40 kilometrin etäisyydellä, joten nopein apu löytyi apteekista ja siitähän lystistä sai maksaa 50 euroa.

Helmiltä on löytynyt yksi punkki, Neten saldo tähän mennessä on neljä. Pääsemme seuraavaksi itse asiaan. Helmi ei ole reagoinut uuteen pantaansa mitenkään. Nette taas.. Niin.. Jouduin ottamaan pannan siltä eilen illalla pois ja sinne meni yli 20 euroa harakoille. Mahtavaa!

Oireet alkoivat kaulan rapsuttelulla. Pannan käyttöohjeissa mainittiin mahdollista kutinaa, joka poistuu 48 tunnin kuluessa. Olinhan kuitenkin Neteltä juuri ajanut kaulan myös lyhyelle karvalle, joten ajattelin senkin edes auttavan kutisemista. Nette alkoi erakoitua. Se pysyi piilossa, eikä nukkunut öisin, koska kaulaa kutisi. Se hautautui peittojen, tyynyjen ja sohvan väleihin. Ei syönyt, ei juuri leikkinyt ja halusi olla vain sisällä sängyn alla.

Nette oli tosi väsyneen näköinen. Kutinalta se ei ole saanut nukuttua ja alkoi nukahdella "pystyyn". Se oli siskoni miehen sylissä ja sen pää nuokkui koko ajan, niin väsynyt se oli. Yleensähän Nette ei juuri sylissä tykkää olla, saati sitten nukkuu siihen. Eilen pyysin sen sänkyyn minun viereeni, koska halusin olla sen lähellä, jotta heräisin jos kutina pahenee. Kaulaan olin laittanu rasvaa ja punoitus tuntui hieman kadonneen.

Eilen kaulassa oli kaksi sormenpään kokoista rupea. Yhdessä päivässä.. Nette työnsi päänsä tyynyni alle piiloon ja vääntelehti koko ajan paikallaan. Niin tukala sillä oli. Pannan laittamisesta oli kulunut neljä päivää ja päätin ottaa sen pois. Mie en enää kestäny kahtua Neten touhua. Säälitti.

Nyt Nette on ollut päivän ilman pantaa. Se edelleen on piilossa, mutta ei kutise enää. Luulen, että piilossa oleminenkin on vaan sitä, että se saa vihdoin nukkua, rauhassa. Helmille panta siis sopii, mutta Netelle ei. Torstaina suuntana eläinkauppa ja halppis panta.:)

Terveisiä opaskoirilta!

Minna kävi tiistaina Kannuksessa. Valitettavasti olin töissä, joten Helmiä en kerennyt näyttää. Minna teki kuitenkin tosi kivan yllätyksen, kun tuli käymään kaupalla ja kerettiin siinä vähän jutella.:) Helmin lähtöä ollaan vähän suunniteltu ja se on ajankohtaista tuossa heinäkuun alussa. Kysyin samalla vähän tarkkemmin Vilman ja Avan kuulumisia. Vilmahan on ollut jo vuoden töissä ja on kuulemma päässyt jonkun hieman vanhemman naishenkilön oppaaksi. Tai pitäisikö sanoa, keski-ikäinen. Vilman nykyinen omistaja on kuulemma oikea virtapiikki, siis todella hyvä omistaja toimeliaalle Limpukalle. Niin toivon, että näkisin Limppulaista vielä joskus. Rakastan niin sitä, että Vilma tuntee minut aina ja on niin iloinen jälleen näkemisestä. Ehkä vielä, ehkä vielä joskus..

Ava on mennyt nyt jollekkin nuoremmalle melkein täysin sokealle tytölle. Tällä hetkellä koirien hakijat ovat suurimmaksi osaksi naisia. Kaiken lisäksi Ava pääsee Englantiin! Avan omistaja on menossa sinne opiskelemaan ja luonnollisesti Kusinokkaeläin lähtee mukkaan.:) Oikea maailman matkaaja.

 Ihan oon tässä lähi päivinä miettiny tuota Helmin lähtöä. Toivon, että Helmi mut vielä tuntee, kun nähdään joskus. Avahan ei oikein tunnistanut, joka hieman riipi sydäntä. Meiltä lähtee pian viimesin koulutettava luultavasti moneen vuoteen. Hei oikeesti! Mikä on mun elämän tarkotus enää? Miten mä ees sopeudun siihen ajatukseen, ettei seuraavaa koiraa viedäkkään meiltä pois?

Sanoin tietenkin taas Minnalle, että Helmi on tervetullut takaisin, jos Minna ei sita halua.:) Siinä tapauksessa luultavasti pentu jää ottamatta, mutta mä tiedän, että Helmi on pätevä. Siitä tulee hieno työkoira. Maailma paras! Ja meille tulee vihdoin oma koira, jota ainakin Mika on odottanut kauan. Tää luopuminen on sille ihan liian vaikeeta aina. Sijotus koiraakaan ei voida kuulemma ottaa, ku sekin joutuu hetkeksi pois meidän luota. Aika söpöä<3 Onpahan kerrankin löytynyt joku sellainen joka huolii minut ja kaupan päälliset.

Pikku-Killiä Mika ei kyllä ole hyväksynyt VIELÄKÄÄN tulevan, mutta kyllä se hyväksyy. Viimestään sitten kun se kattoo pentu sylissä telkkaria.

Uusi kamera saapui myös kotiin.;)

Penneleitä

Joko arvaatte? Viime yönä syntyi meille uusi perheenjäsen. Kerkesin tässä jo muutaman päivän miettiä, että kohta pitäisi jotain alkaa tapahtumaan. Pienet kiljaisut pääsivät kyllä suusta, kun näin facebookin seinällä tämän kuva:

Niinkuin näkyy, ei meille ole tulossa sitä kauan toivottua sakemannia. "Miksi?" se on hyvä kysymys. Mä olen huomannut itsessäni nyt sellaisen aika krantun piirteen sakemannia etsiessä. Toisaalta, nyt on ostajan markkinat, joten mun mielestä pitää vaatiakkin priimaa. Ainoa kenneli mistä kelpuuttaisin pennun, on mahdotonta sieltä sitä saada. Kasvattajalla ei tällä hetkellä ole narttua itselläkään ja hän etsii myös "sitä oikeaa". Siksi olen päättänyt ettei tässä asiassa saa hätiköidä. Saksanpaimenkoira tulee meille, sitten kun on sen aika. Minä olen valmis odottamaan.

Kuvassa näkyy pieniä valkoisia otuksia. Me toivottiin mustaa, mutta syntyi vain yksi musta (kuvan oton jälkeen) ja se on uros. Meillehän ei ole tulossa uroksia, ainakaan koiria. Toisaalta olen aina sanonut, ettei koiraa saisi koskaan valita värin perusteella, joten en todellakaan jätä ottamatta pentua sen takia, että se on valkoinen. Tästä rodusta olen haaveillut aina. Aina ja ikuisesti. Nyt on siis aika toteuttaa yksi haaveista tässä elämässä. Isovillakoira.

Emän omistajan kanssa olemme käyneet samaa koulua ja on todella helpottavaa, että tuntee emän omistajaa jo ennestään. Olen seurannut Hipan elämää pennusta tähän asti facebookissa ja blogissa. Niitä hyviä ja huonoja hetkiä. Osaa jotenkin odottaa vähän mitä tuleman pitää. Kävimme tosiaan katsomassa muutamia viikkoja sitten Hippaa ja Hipan sukulaisia kasvattajalla, joka on Hipan omistajan sisko, Anne.

"Jos haluat sellaisen kasvattajan, jota ei kiinnosta kasvattien elämä ollenkaan, olet väärässä paikassa" Sanoi Anne ensitapaamisella. Voisiko siis paremmin olla? Koiran elinikäinen tuki kasvattajalta. Ei minun mielestä. Tämähän on jopa liian täydellistä. Omaa mennään valitsemaan sitten, kun pennut ovat neljä viikkoa vanhoja. Sen jälkeen onkin oman hakeminen kotiin.:) Heinäkuussa alkaa siis pissa/kakka-rumpa, jee...

Kamalan sekavaa tekstiä, mutta en saa mitään järkevää aikaiseksi tämän ilon läpi.
PS. Mika ei oo vieläkään luvannu mulle Pikku-Killiä, mutta kyllä se meille tulee.;)

Uusia kuvia ei tule hetkeen, sillä jouduin tilaamaan uuden kameran, edellisen matkatessa poliisiasemalle.. Viimeinen kerta, kun ostan jotain isoa "kirpputori"-tyylisiltä sivustoilta (huuto.net). Nyt tilasin ihan OIKEILTA sivustoilta ja mun ei tartte antaa sitä koskaan pois, piste.:D Annoin itselleni jopa luvan ostaa edellistä hieman uudemma kameran. Tervetuloa uuteen kotiin myös Canon EOS 600D. Mistähän mä revin rahaa kaikkeen tähän?:'D

*TÖK*
Costo ja Helmi