Lisää p*skaa niskaan

Ei vaiteskaan.:) Tällä saralla meidän ongelmamme on ratkaistu. Olen tosiaan ollut viikon jo kotona sairaslomalla ja silloin pääsi käymään pieni vahinko. Helmi kerkesi vääntää torttua olohuoneen nurkkaan. Ei muutakuin tabasco pullo käteen ja kuorrutin jätökset soosilla. Helmihän oli ihan mielissään, että oikeen tarjoilin sille herkkua kastikkeen kanssa. Sinne pentu mönki oikein antaumuksella nuolemaan tätä herkkua. Mun ilme oli varmaan näkemisen arvoinen. "MITÄ?! Etkai sie oikeesti tykkää tuosta?!"

Noh, hetken nuoltuaan lähti Helmi aika sukkelaan pois. Kieli lipoi äkäisesti ilmaa ja tassulla piti pyyhkiä nenää. Opetus oli mennyt siis perille ja kyllä, tämän koommin ei meillä ole kakkaan kajottu. ToDo-listaan raksi!

Ihan vaan näin yksin miettiessäni, vain koira ihmiset kehtaavat ja ilkeävät laittaa tällaisia blogikirjoituksia nettiin. Meillehän tästä "suuresta PASKASTA" ei ole mikään ongelma puhua. Asiasta voidaan keskustella vaikka ruokapöydässä ja samalla lapataan naamaan jotain ruskeaa kastiketta, jossa on epämiellyttävän näköisiä lihan paloja. Kaiken lisäksi oman rekun tuotokset voidaan kuvailla monella eri tapaa:
Kovaa, löysää, limaista, luukakkaa, stressimahaa, veristä, pehmeää, "joo se roikkui hiuksen varassa ja arvaa oliko pussia mukana, ei muutaku pieni koivunlehti kätehen ja ja ja...", tummanruskeaa, keltaista, mustaa, vaaleanruskeaa, harmaata, valkoista, "oho, sinnekkö se vinkulelu katosi!", sitä tulee PALJON ja koko ajan tai pari kertaa päivässä, "jaa kappas mun korvakoru!".

Ja siitä jauhetaan oikeen innoissaan.:) Voin vaan sanua, että kyllä koiraihmiset on melekosia paskan jauhajia.;D