Äitienpäivänä syntyy saksanpaimenkoirapentue samaan kenneliin, mistä Ava on. Minna kysyi, tahtoisinko ottaa siitä uutta projektia. Hyvä ettei itku päässyt! Olin jotenkin niin onnellinen ja samalla niin hämmentynyt, että Minna tarjoaa minulle jo kolmatta koiraa. Olin jo vastaamassa Minnalle, että:
- Ehdottomasti otan pennun! Omakaan ei ole vielä ajankohtainen.
Mutta pyyhin viestin jo hetken päästä. On yksi mutta ja se on puhelinsoiton päässä. Mikan kanssa pitäisi ensin keskustella.
Puhelu ei mennyt aivan kuten kuvittelin ja halusin.. Mika tyrmäsi koko pentuhomman tyystin. Hänen pointtinsa olivat tietenkin ihan varteen otettavia syitä esim. siitä pitää taas luopua, mutta kun... Meidän oman koiran hankkiminen on nyt siis siirretty ensi kesälle rahan ja ajankohdan takia. Joten toista koiraa ei ole tulossa vielä vuoteen. Minä en henkilökohtaisesti voi kuvitella enää elämää yhden koiran ja yhden kissan kanssa. Tarvitsen kunnon lauman ympärilleni.:)
Puhelu päättyi pitkään hiljaiseen hetkeen ja
Mika: Katotaan nyt..
Epsa: Puhutaan kotona.
Pentu olisi saksanpaimenkoira ja narttu. Se siis sopisi meidän laumaan täysin. Hyviä puolia löytyy lukemattomia. Pentu ei tule minulle enää "koulun projektikoiraksi" (toivottavasti), saisin kasvattaa sen itse pienestä asti, se on narttu, se on saksanpaimenkoira, se lähtisi sopivasti oman koiran alta pois, sen ylläpito on lähes ilmaista ja ja ja ja!
Mä en oikeasti pysy housuissani tämän asian kanssa!
Pitää nyt koittaa selvitä tästä kotiin ja keskustelemaan, olen nimittäin töissä juuri nyt. Mika ei halua tietää mitä tapahtuu, jos en saa tahtoani läpi.:D
PS. Sori, ei kuvia nyt tähän postaukseen.:) Onpa tylsää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti